EGYPTI

Faaraon unelma – uusi Suezin kanava oli Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Sylvia Akarin esitelmän aihe. Uuden kanavan, joka on oikeastaan nykyisen yksikaistaisen kanavan laajennus, on tarkoitus muuttaa Egyptin talous, nostaa se ja maan kulttuuri, sekä kaikki muukin uuteen nousuun. Uudistus tuplaa kanavan kuljetuskapasiteetin, tuo rahaa ja luo työpaikkoja. Rahan tarve onkin erityisen suuri maan yhden merkittävimmän tulonlähteen, turismin, romahdettua arabikevään 2011 jälkeen. Jos aihe kiinnostaa lisää, voivat arabian kielen taitoiset katsoa mainosvideon kanavasta.

Kanavan rahoitus on varsin mielenkiintoinen: siihen ei käytetä ollenkaan ulkomaista rahaa, vaan tarvittavat tulot haalitaan kasaan Egyptin sisäisesti myymällä kanavan osakkeita. Rakennusurakkaan on arvioitu kuluvan 3 vuotta, mutta kenraali Abdel Fattah el-Sisi on ilmoittanut sen valmistuvan vuodessa, jolloin maata tulisi kaivaa noin 1 000 000 m³ päivässä. Armeija vastaa rakentamisesta, mikä on yksi lukuisista esimerkeistä siitä, miten tärkeä taloudellinen tekijä armeija on kaikilla elinkeinoelämän osa-alueilla.

Rahoituksen lisäksi ongelmallista on se, ettei minkäänlaista ympäristöarviota ole tehty ja   rakentamisen suunnitelmat ovat muutenkin puutteellisia, minkä johdosta on syntynyt yllättäviä menoeriä. Myös julkisuudessa on esitetty kriittisiä puheenvuoroja siitä, onko kanavan rahallinen merkitys ja tuotto ylipäätään mahdollista. Lisäksi laajennus toistaa Suezin kanavan jo ennestään väkivaltaista historiaa; nyt ympäröivissä kylissä 1500 kotia on tuhottu ja 5000 on uhattuina. Jos talonsa kohtalosta uskaltaa valittaa, on tiedossa vankilareissu.

Ei ole ensimmäinen kerta Egyptin historiassa, kun maan johtaja päättää uransa alkutaipaleella ryhtyä johonkin mittavaan uudistus- tai rakennusprojektiin. Nasserin aikakaudella käynnistettiin mm. mittava maatalousreformi ja Hosni Mubarakilla oli Toshka-projekti, jonka tarkoituksena oli tehdä osasta Saharan aavikkoa uusi Niilin laakso. Toshkasta on nyt tullut egyptiläisille synonyymi suuruudenhulluille projekteille. On kiinnostavaa nähdä, kaatuuko Suezin kanavan laajentuminen samaan kategoriaan.

Helsingin yliopiston yleisen historian dosentti Risto Marjomaa yleisöstä huomautti, että Sisin mittavassa hankkeessa tavoitteena ei välttämättä ole itse kanava, vaan omaisuuden siirto projektin varjolla uusiin käsiin eli armeijalle. Historiassa autoritaariset johtajat yleensä aloittavat tällaisilla suurhankkeilla. Esimerkiksi Gamal Abdel Nasser aikanaan kansallisti kyseisen kanavan nopeasti valtaan päästyään. Nyt on vuorossa kenraali Sisin hanke.

SYYRIA

“Muutama sana Syyrian sotkuista”. Näin aloitti Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimukseen erikoistunut professori Hannu Juusola esitelmänsä. Hänen mukaansa Syyrian konflikti on huonosti tunnettu, vaikka se on ollut mediassa paljon esillä. Siitä kertovat lähteet ovat pääosin tunteellisia tai romantisoivia ja on olemassa paljon epäselvyyksiä ja kysymyksiä, joihin ei ole vakavasti otettavia tutkimuksia vastauksiksi.

Yksi suurimpia ja merkittävimpiä kysymyksiä “sotkuihin” liittyen on, miksi Syyrian kehitys on ollut niin erilaista verrattuna esimerkiksi Tunisiaan tai Egyptiin. Alkutilanne oli kuitenkin samanlainen kuin muualla arabikevääseen osallistuneissa maissa. Syyriassa kapina lähti liikkeelle maaseudulta, josta se levisi nopeasti kaupunkeihin. Huhtikuussa 2011 mielenosoittajat vaativat Bashar al-Assadin syrjäytymistä ja regiimin vaihtoa. Tähän vastattiin väkivallalla. Kesäkuussa alkoi merkittävä aseellinen vastarinta: nyt kyseessä ei ollut enää mielenosoitus, vaan oikea kansannousu. Vuonna 2012 EU ja Punainen risti julistivat konfliktin kärjistyneen sisällissodaksi ja vuoden 2013 lopussa alkoi hallituksen uusi aseellinen nousu. Kuluva vuosi onkin sitten ollut ISIS:in vuosi, joka hallitsee kolmasosaa Syyrian maa-alueesta.

“Miksi regiimi ei kaatunut? Miksi Syyriassa ei käynyt niin kuin Tahririn aukiolla Egyptissä, joka täyttyi oikeuksiaan vaativista kansalaisista? Miksi Damaskoksen kaduilla ei marssittu vaatimassa regiimin kaatumista?” Juusola kysyi yleisön puolesta. Hänen mukaansa yksi vastaus näihin kysymyksiin on, että suurimmat kaupungit Aleppo ja Damaskos eivät lähteneet kapinaan mukaan, mikä vaikeutti opposition toimintaa. Damaskoksen kauppiaat eivät tukeneet kansannousua, minkä ansiosta regiimi selviytyi. Kansannousu oli myös vahvasti profiloitunut maaseudun kapinana ja sosiaalisena liikkeenä. Assadin uudistukset olivat maaseudun kustannuksella hyödyttäneet eniten kaupunkeja, joissa regiimin kannatus oli vahva. Konflikti ei siis ole luonteeltaan vain eri ryhmien välinen, eli sektariaaninen, taistelu.

Lisäksi Syyrian hallinto oli erityyppinen kuin esimerkiksi Egyptin. Jälkimmäisessä oli, ja on yhä, hyvin hierarkkinen ja autoritaarinen järjestelmä, kun taas Syyriassa toimi oligarkki-järjestelmä, jossa valta ei varsinaisesti kuulunut kenellekään. Pelkona oli, että jos yksi toimija poistettaisiin tästä poliittisesta kentästä, koko järjestelmä romahtaisi. Tämän takia niin harva korkean profiilin toimija lähti mukaan vastarintaan.

Miksi mielenosoituksena alkaneesta kapinasta ja kansannoususta tuli lopulta aseellinen sisällissota? Tarkoituksena oli, ettei tilanteeseen puututtaisi ulkopuolelta, väkivalta minimoitaisiin eikä tilanne kehittyisi sektariaaniseksi. Näin ei käynyt. Tällä hetkellä kyseessä on alueellinen konflikti, jossa väkivalta on useiden osapuolten keskinäistä itsepuolustusta ja kaikki ovat sodassa kaikkia vastaan. Yhtenä syynä tähän on shiiojen ja sunnien välien kiristyminen, mikä näkyi myös armeijan tasolla, senkin ollessa uskonnollisesti eroteltu. Upseereista suurin osa oli shiioja, kun taas miehistöstä sunneja.

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli lämminhenkinen ja rento tapahtuma, jossa yleisöä niin, ettei kaikki mahtuneet istumaan Tieteiden talon saliin 505. Antoisaa oli myös käsiteltävien aiheiden laajuus: muutaman tunnin aikana saatiin välitettyä kattava kuva niin Iranin sisäpoliikasta, uuden Faaraon mahtipontisista hankkeista ja tilannepäivitys Syyrian pitkään jatkuneesta konfliktista.

Merilii Mykkänen

The post Miten menee Lähi-itä? appeared first on .

Yli 100 000 kuollutta, noin 4 miljoonaa maan sisäistä pakolaista sekä 2,5 miljoonaa muihin maihin paennutta, joista puolen arvioidaan olevan lapsia. Näillä luvuilla kansanedustaja Tuula Peltonen toivotti kuuntelijat tervetulleeksi 26.11.2013 KATU:n ja STETE:n järjestämään seminaariin ja paneelikeskusteluun, joka oli jatkoa kesällä Porissa järjestetylle Suomi Areenan Syyria-paneelille. Tämänkertaisen tilaisuuden tarkoituksena oli tarkastella Syyrian kansan inhimillisiä kärsimyksiä, joiden musertavuus järkyttää kaikkia. Kansojen kevät

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan laajassa yleiskatsauksessa käsiteltiin sodan taustoja ja tapahtumia sekä mahdollisia sovintoehdotuksia. Hänen, kuten myös kaikkien muiden tilaisuudessa puhuneiden kommenteissa toistui yksi keskeinen selittävä tekijä ylitse muiden: Syyria on useista etnisistä ryhmistä ja kansallisuuksista koostuva mosaiikkivaltio, mikä tekee maan vakaasta hallitsemisesta vaikeaa.

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen vieraileva tutkija Alan Salehzadeh sekä CMI:n tutkija Mikko Patokallio painottivat Tuomiojan tapaan Syyran, ja ylipäätään koko Lähi-idän, hajautuneisuuden tuottamia ongelmia. Salahzadeh kutsuisikin arabikevättä laajemmin “Kansojen kevääksi”, joka lähti liikkeelle Iranin islamilaisen tasavallan vastaisista mellakoista vuonna 2009 ja levisi sitten Tunisian kautta muihin arabimaihin.

Konfliktien sota

Salehzadeh kertoi Syyrian sisällissodan taustojen ulottuvan pintaa huomattavasti syvemmälle. Kun ensimmäisen maailmansodan jälkeen Levantin kartta piirrettiin, ei alueen luonnollisista etnisistä rajoista ja kansoista välitetty, vaan ne sekoittuivat. Hän vertasi tilanteen olevan samanlainen kuin jos Suomi, Ruotsi ja Norja yhdistettäisiin ja hallitsemaan tuotaisiin ranskalainen kuningas. Salehzadeh muistutti myös, että Syyriaa jakaa myös sunnien ja shiiojen välinen konflikti, johon tiivistyvä kostonkierre on hänen mukaansa ollut aina olemassa uskonnon syntyajoista lähtien. Erot kahden suurimman päähaaran uskonnollisissa näkemyksissä ovat johtaneet historian aikana useisiin yhteenottoihin.

Syyrian ja yleisesti kaikkien arabikevään osapuolten ongelmia ovat etnisen jakautumisen lisäksi diktaattorit, opposition hajanaisuus, erityisesti naisten huono ihmisoikeustilanne kuten myös se, että jo pitkän aikaa vähemmistöt ovat hallinneet enemmistöjä. Hankalaan tilanteeseen ratkaisuksi Salehzadeh ehdotti länsimaiden aitoa tukea demokratialle, ihmisoikeuksien valvontaa sekä sekularistiseen hallintomuotoon kannustamista. Yksi vaihtoehto olisi myös Lähi-idän rajojen uudelleenpiirtäminen.

Viime aikoina paljon julkisuutta saaneiden kaasuiskujen lisäksi puhujat halusivat tuoda esille sen, että kaasuaseita merkittävämpi tappaja ovat tavalliset aseet ja pommit, joihin kansalaisia kuolee ja haavoittuu joka päivä. Tämänkaltaisen tappamisen estämiseen kansainvälisen yhteisön on keskityttävä.

Mistä ja miten apua?

Tilaisuuden päätti paneeli, jota johti Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATU:n pääsihteeri Anne Palm. Puheenvuoroissa keskityttiin Suomen ja muiden länsimaiden mahdollisuuksiin tukalan tilanteen selvittämiseksi. Panelistien kesken vallitsi yhteisymmärrys sen suhteen, että kriisi tulee taltuttaa mahdollisimman nopeasti. Siviiliväestö on joutunut suurimmaksi kärsijäksi, kun kumpikaan puoli ei kaihda likaisia keinoja. Koulujen, sairaaloiden, avustuskuljetusten ja avustustyöntekijöiden säälimätön pommittaminen osoittaa syvää piittaamattomuutta yhteisiä pelisääntöjä kohtaan. Lisäksi tuloillaan oleva talvi vaatii nopeita ratkaisuja, ja pitkittyvä kriisi sekä tilanteen toivottomuus saattavat pahimmassa tapauksessa lisätä radikalisoitumista, mikä taas vaikeuttaa tilannetta entisestään.

Lievää erimielisyyttä panelistien kesken synnytti kuitenkin kysymys siitä, missä muodossa apua tulisi antaa. Pakolaisten ottamista jarruttanut Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén esitti, että yhden pakolaisen hinnalla voisi auttaa tuhansia paikan päällä. Suomella on kuitenkin paineita ottaa turvapaikanhakijoita Saksan ja Ruotsin esimerkin valossa: naapurimaassamme on tällä hetkellä yli 15 000 pakolaista ja uusimman päätöksen mukaan heille myönnetään pysyvä oleskelulupa ja mahdollisuudet tuoda perheensä maahan. Yhtä mieltä panelistit kuitenkin olivat siitä, että jotain on tehtävä. Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön johtaja Aaro Rytkönen perustellusti esitti huolensa tilanteesta, jossa länsimaat päättäisivät olla ottamatta pakolaisia: “Jos ei viedä ihmisiä ulos, miten viedä koulutus ja apu sisään?”, “Meidän pitää löytää keinot, joilla sinne saadaan apu”, säesti SPR:n Kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Kalle Löövi.

Vaatimuksena välitön apu

20. syyskuuta 2013 Suomen hallitus päätti ottaa 500 Syyrian pakolaista Suomeen vuonna 2014. Tämä on pieni, mutta symbolinen ele ja tuen osoitus Syyrian naapurivaltioille, joihin tulvivat pakolaismassat luovat sietämätöntä painetta, mikä tilanteen pitkittyessä saattaa eskaloitua todellisiksi ongelmiksi. Lisäksi Suomi on kansainvälisessä keskustelussa tarjonnut apuaan kemiallisten aseiden tuhoamisessa ja mahdollisesti tulevaisuuden kriisinhallintatehtävissä. Tämä ei kuitenkaan vähennä kansalaisten akuuttia kärsimystä: talven tulo, lämmityksen ja lämpimien vaatteiden saatavuus, puhdas vesi, ruoka ja yleinen hygienia ovat tämän hetken suurimpia huolenaiheita, joihin on välittömästi puututtava. Kärsimyksen vähentäminen vaatii kansainvälisen yhteisön järjestäytymistä, mitä yritetään toistamiseen Genevessä 22. tammikuuta alkaneessa Syyrian rauhankokouksessa, edellisen päätyttyä laihoin tuloksin. Pelkona on, että uuden kokouksen mahdollinen epäonnistuminen vesittää viimeisetkin toivonrippeet.

Geneven neuvottelujen lopputulemaa odotellessa on pidettävä mielessä Syyrian kriisin olevan pahin pitkään aikaan. Kansainvälisen yhteisön keskuudessa kattavan yksimielisyyden saavuttaminen tilanteen ratkaisemiseksi ja nopea reagointi on maan kannalta äärettömän tärkeää. Syyrian kansaa ei saa unohtaa.

Linkkejä:

http://www.katunet.fi/

http://www.stete.org/

http://www.cmi.fi/

http://www.kirkonulkomaanapu.fi

The post Kansojen keväästä sisällissotaan appeared first on .