Maa, jossa on käynnissä poliittinen muutos, kansa on valmis uuteen kansannousuun ja uskonto ja politiikka hakevat uusia roolejaan. Lisäksi ympärillä maita, joissa on käynnissä kaikkea poliittisista mullistuksista aseellisiin selkkauksiin. Kaikki tämä odotti Jukka Huuskoa, kun hän viime vuoden lokakuussa saapui Kairoon Helsingin Sanomien ensimmäisenä Lähi-idän-kirjeenvaihtajana.

Edessä oli vuoden mittainen kirjeenvaihtotehtävä ja takana arabian peruskurssi sekä vaarallisiin ympäristöihin valmistava turvallisuuskoulutus. Työn puolesta puitteet ovat olleet kohdillaan, sillä Huusko on voinut matkustaa ympäri Lähi-itää ja raportoida kulloinkin ajankohtaisista tapahtumista ja on onnistunut kokoamaan ympärilleen pätevien avustajien ryhmän. Huusko itse kuvaa työtään sanoilla ”unelma ulkomaantoimittajalle”. Onhan hän saanut tilaisuuden työskennellä keskellä historiallista muutostilannetta.

Huuskon mukaan, että Helsingin Sanomien päätös lähettää kirjeenvaihtaja Kairoon ei johtunut ainoastaan kansannoususta. Lähi-itä alueena oli ollut jo pitkään aukko, joka tarvitsi paikkausta. Kairon valinnan perusteita on vaikea kiistää. ”Kairossa kirjeenvaihtaja on maailman tärkeimpien asioiden ytimessä”, Huusko kuvaa.

Kairossa Huusko on kohdannut kuitenkin myös vaaratilanteita. Yleisesti ottaen toimittaja- ja ulkomaalaisvastaisuus ovat hänen mukaansa lisääntyneet kansannousun jälkeen. Toimittajia saatetaan epäillä vakoojiksi. ”Aina ei ehdi sanoa, että on Suomesta”, Huusko kertoo.

Antropologista journalistiksi

Huusko on opiskellut sosiaaliantropologiaa Afrikan tutkimuksen painotuksella. Hän korostaa, että yliopisto-opinnot eivät ohjanneet häntä Lähi-idän-kirjeenvaihtajan ammattiin. Sosiaaliantropologian opinnot ohjaavat kulttuurisen kontekstin huomioimiseen, mutta ulkomaantoimittajan on toisinaan tehtävä kompromisseja artikkeleissaan.

”Toisaalta siinä tulee myös hirveä tunnontuska, koska tiedän että antropologia ja ulkomaanjournalismi ovat monella tapaa aika kaukana toisistaan. Se tapa, millä asioita lähestytään ja rytmin kiivaus suhteessa antropologian tekemiseen on ehkä täysin eri planeetoilta.”

Huuskon kipinä Lähi-itään syttyi kesällä 2006 Libanonin sodan aikaan. Huusko seurasi sotaa MTV3:n toimittajana. Kipinä sai Huuskon lähtemään lopulta Kairoon johtaneelle tielle. Huusko alkoi erikoistua Lähi-itään ulkomaantoimittajana.

”- – alueen koukuttava monimutkaisuus alkoi kiehtoa. Sitten kun tulin myöhemmin Hesariin töihin tajusin, että sille Lähi-idän tuntemukselle olisi ehkä kysyntää”, Huusko kertoo.

Toimittajan kyettävä kirjoittamaan kaikesta

Onko Lähi-idän-kirjeenvaihtajasta sitten Lähi-idän opiskelijoiden unelma-ammatiksi?

Huusko korostaa, että toimittajan työssä täytyy olla monipuolinen ja kyetä kirjoittamaan artikkeleita mistä tahansa aiheesta. Kun perustekniikat ja -välineet ovat hallussa, ovat erityistaidot – Lähi-idän tuntemus mukaanlukien – hyvä keino erottautua joukosta.

Huusko myös kannustaa kielitaitoon panostamiseen. Ilman riittävää arabian taitoa hän on pahimmillaan tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja pikkulapseksi. Toisaalta toivoa ei pidä menettää, vaikka opinnoissaan ei olisi Lähi-itään vielä keskittynyt, sillä myös työn kautta voi hankkia tarvittavaa kokemusta.

Kairon jälkeen Huusko aikoo keskittyä koti-isän rooliin. Työurallaan hän haluaa jatkaa tehtävissä, joissa Lähi-itä on mukana, mutta sitomatta itseään kuitenkaan liian tiiviisti yhteen alueeseen. Afrikka on edelleen lähellä sosiaaliantropologin sydäntä, mutta keskiluokkaistumisen merkkinä hän pitää sitä, että myös turvallinen Eurooppa ja länsimaat ovat alkaneet kiehtoa.

Eveliina Karhu ja Tiina Hyyppä, 13.8.2012