Työharjoittelupaikan löytäminen, siihen rahoituksen saaminen ja ylipäätään tiedon löytäminen eri apurahoja myöntävistä tahoista tuntuu usein ylivoimaisen vaikealta tehtävältä. Siksi Lähi-idän opiskelijat ry järjesti paneelin, jossa etsittiin parhaita vinkkejä työharjoittelua suunnittelevalle.

Huhtikuun lopulla järjestettyyn ”Harjoittelu on melkein työ” -paneeliin osallistuneet panelistit Oona, Elisa, Laura ja Anniina kertoivat tehtävistään, rahoituksesta, opituista asioista, sekä harjoittelun hyödystä. 

Mistä apurahoja kannattaa hakea?

Panelistimme edustivat kolmea tapaa rahoituksen saamisesta: yliopistoa, Cimoa ja Aiesecia. Elisa ja Laura saivat laitoksen tai tiedekunnan rahoituksen kolmen kuukauden harjoitteluun, Elisa Maahanmuuttoviraston maatieto-osastolle ja Laura Suomen YK-edustustoon. Anniina puolestaan työskenteli Cimon apurahalla Suomen Lähi-idän instituutissa viisi kuukautta, Laura samaa kautta Algerian suurlähetystössä ja Oona Aiesec:n kautta Egyptissä kolme kuukautta.

Näiden tahojen lisäksi työharjoitteluun rahoitusta voi hankkia muun muassa Erasmuksen ja Nordplusin kautta. Rahoituksen hankkiminen, paikan löytäminen ja itse hakuprosessi vaativat aikaa ja vaivaa, mutta itse kokemus on varmasti sen arvoinen.

Mitä panelistimme sitten työharjoitteluissaan pääsivät oikein tekemään. Oliko siitä hyötyä?

Oona teki egyptiläisessä konsultti- ja koulutuspalveluita tarjoavassa yrityksessä sisäistä yhteiskuntavastuuraportointia.  Harjoittelussa oppi toimimaan eri työkulttuureissa, muun muassa palautetta varsin suorasukaisesti antavan, ”Lohikäärmeenä” tunnetun, esimiehen kanssa. Lisäksi Oona oppi hallitsemaan kansainvälisesti käytetyn yritysten yhteiskuntavastuuraportointijärjestelmän. Mukaan tarttui myös gradun aihe.

Lauran tehtävänä oli Suomen YK-edustustossa etenkin YK:n turvallisuusneuvoston Lähi-itään liittyvien asioiden raportointi ja Algeriassa monenlaiset suurlähetystön toimintaan liittyvät tehtävät. Kansainvälinen kokemus ja omaan alaan liittyvä asiaosaaminen olivat harjoittelun keskeistä antia.

Elisan tehtävät maatieto-osaston Lähi-itä ja Keski-Aasian yksikössä oli tutkia Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien lähtömaiden tilannetta ja kirjoittaa raportteja. Harjoittelusta poiki vuoden mittainen vuorotteluvapaan sijaisuus ja roimasti itsevarmuutta työelämään siirtymiseen ja tulevaan työnhakuun.

Anniinan harjoittelu Suomen Lähi-idän instituutissa sattui instituutin äkillisen Syyriasta muuton aikaan, joten tehtäviin kuului paljon käytännön järjestelyjä ja toimistotehtäviä. Jatko-opiskelijana ja tutkijan tehtäviin suuntautuvana Anniina näki harjoittelun instituutissa arvokkaana verkostoitumisen paikkana: instituutti kun on Suomessa keskeinen, ellei jopa keskeisin, Lähi-idän tutkimuksen alalla toimiva taho.

Ylipäätään harjoittelun keskeiseksi anniksi nähtiin opiskelun aikana opittujen asioiden saattaminen käytännön tasolle. Sitä kautta karttui myös varmuus tulevaan työnhakuun.

Kielitaito ja työharjoittelu

Kuten lähestulkoon aina Lähi-idästä puhuttaessa, myös tässä tapahtumassa kielitaidon merkitys nousi esille. Elisa näki arabian ja persian osaamisen olleen yksi syy työpaikan saamiseen ja Laura ranskan taidon olleen Algeriassa elinehto selviämiseen.

Anniina pääsi Syyriassa ja Jordaniassa hyödyntämään, ja myös kehittämään, arabian kielen taitoaan ja sen saattamiseen fushasta puhekieleen. Oona sai harjoittelun kautta innostuksen oppia arabiaa, tosin työssä kielitaidon puuttuminen ei varsinaisesti jäänyt haittaamaan, sillä työskentelykieli oli englanti.

Harjoittelija pääsee oikeisiin töihin

Toisinaan kuulee työharjoitteluista puhuttaessa korkeakouluharjoittelijoiden korvaavan varsinaiset työntekijät ja luhistuvan työtaakkansa ja valtavan vastuunsa alle. Kaikki panelistit kokivat pääsevänsä tekemään ”oikeita töitä”, mutta samaan aikaan olevansa harjoittelijoita. Raportit tarkastettiin aina jollakulla, ja palautetta sai tarvittaessa. Kuitenkin harjoittelijalta vaadittiin omatoimisuutta, itsenäisyyttä ja asioiden nopeaa omaksumiskykyä. Panelistit myös muistuttivat, että jos palautetta ei saa tarpeeksi, kannattaa sitä itse kysyä jotta saa harjoittelusta täyden hyödyn irti.

Mitä asioita panelistit sitten kokivat haastaviksi, tai mitä taitoja he olisivat toivoneet omaavansa? Hieman ehkä yllättäen esille nousivat IT –taidot: harjoittelussa pääsee pyörittämään excel –taulukoita ja saattaapa joutua jopa koodaamaan nettisivujakin. Yliopiston tietotekniikkakurssit  kannattaa siis hyödyntää!

Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että työharjoittelut ovat hieno tilaisuus hankkia työkokemusta ja päästä tutustumaan eri organisaatioihin. Panelistimme muistuttivat myös, että työharjoittelun keskeinen anti voi olla sekin, että huomaa ettei joku työ ei ole ainakaan se oma juttu. Ideaalitapauksessa harjoittelusta voi tietenkin poikia myös sellainen ihan oikea työpaikka, juuri siltä omalla alalla.

Paula Tarvainen, 21.5.2012