Äärimmäisen asiantunteva testiryhmämme päätti selvittää, missä tarjotaan Helsingin parhaat falafelit. Raatimme valitsi neljä kohdetta testiä varten.

Ensimmäinen kohteemme oli falafeleistaan kuuluisa Ylioppilasaukion Unicafe. Edulliseen (3,24€ kahvin kanssa) opiskelijahintaan ravitsemusliike tarjoilee kokonaista kahdeksan falafeliksi kutsumaansa palloa. Joskin arvovaltaisen raatimme jäsen totesi ensimmäistä maistettuaan: “Näähän maistuu ihan kalapullille!” Raati ihmettelekin, miksi pullista käytettiin nimitystä falafel. “Kasvispullina ois ihan ok, mutta ei nää kyllä falafeleja ole”, totesi toinen koemaistaja.

Plussaa Unicafen tarjonta sai toisaalta ennakkoluulottoman globaalista asenteestaan: samalla lautasella oli sulassa sovussa falafeleja, tzatzikia, perunamuusia ja makeaa chilikastiketta. Tilana ylioppilasaukion Unicafe ei ehkä ollut mukavin mahdollinen falafelin nauttimiseen. Kiireinen kouluruokalamainen ilmapiiri haittasi myös raadin ruokanautintoa.

Unicafen falafelit toimivat varsin hyvin nälän hävittämiseen, mutta makunautinnosta ei voida varsinaisesti puhua. “Tällaista sosialidemokraattista höttöä, joka maistuu aina samalta, oli ruuan nimi mikä hyvänsä. Mutta halpaa ja täyttävää se on!”

Seuraavaksi listallamme oli Vallilassa sijaitseva puheenjohtaja Metsäsen asunto. Falafel-ainekset oli ostettu Punnitse ja Säästä putiikista, libanonilainen viini Alkosta ja tabule-ainekset sekä viininlehtikääryleet Stokkan herkusta (yhteensä n. 11€/hlö). Falafelien leipominen luonnistui varsin helposti, ei tarvinnut muuta kuin lisätä vesi ja pyöritellä. Autenttisuuden tuntua paistoon toi puoliksi palestiinalainen paistajamestarimme, joka tosin väitti että tämä ei ole täysin välttämätöntä lopputuloksen kannalta. Itse tehtynä falafelit toimivat vähintäänkin hyvin. Ateriakokonaisuus oli myös varsin onnistunut ja sitä oli riittävästi. Ruokailupaikan rauhallisuus sai isoa kiitosta raadilta ja mahdollisuus köllähtää pitkin lattiaa vatsa pullollaan sai aikaan joukon tyytyväisiä huokauksia. Miinuksena todettakoon, että hieman yliarvioitu viinin määrä aiheutti hiusjuurien kipeytymistä osalle raadista seuraavana päivänä.

Raatimme kolmas kohde löytyi Punavuoresta. Iso roballa sijaitseva, Nyt-liitteessäkin kehuttu Fafa’s oli raatimme perjantai-illan kohteena. Paikka oli yllättävän pieni. Vain kahdeksan asiakaspaikkaa sisältävässä ravintolassa jouduimme odottelemaan aikamme, ennen kuin mahduimme istumaan. Fafa’sin ruoka toimi kuitenkin hyvin. Pitaleivässä halloumin kera tarjoillut falafelit (7,80€) saivat kiitosta osakseen. “Olen varsin onnellinen nyt”, huokaisi nimettömänä pysyttelevä raatimme jäsen. Meze-lautanen (8,90€) sai houkuttelevan ulkomuotonsa vuoksi erään jäsenemme vaihtamaan tilaustaan viime tingassa. Maku ei tosin ollut ihan niin hyvä kuin odotettiin. Toisaalta “Meze näytti niin hyvältä, että ois jäänyt kuitenkin paha mieli, jos oisin vaan kattonut”, arvioi eräs raatilaisemme. Puolet raadista antoi plussapisteitä söpöstä tarjoilijasta, miinuksena haisimme kaikki aivan paistoöljylle pienestä ravintolasta poistuessamme.

Viimeisenä kohteenamme oli Foorumin alakerrasta löytyvä Habibi. Ruokailualueen jatkuva hälinä ja ruuhkaisuus pistivät silmään jo paikalle tullessa, eivätkä raatimme jäsenet meinanneet löytää edes toisiaan.

Varsin kohtuuhintaisia (6,90€) falafel-rullia myyvä ravitsemusliike kuitenkin pelasti tilanteen. Bisneshenkisyyttä huokuva myyjä osasi ottaa testiryhmämme mielikuvituksellisemmatkin toiveet huomioon aterioita myydessään. Ruoka tuli eteemme erittäin nopeasti ja palvelu oli sujuvaa. Maku jakoi testiryhmäämme. Osa raadista luonnehti falafeleja testin parhaimmiksi, mutta toiset arvostelivat ruokaa “hieman pikaruokamaiseksi.” Niin tai näin, kaikille ne tuntuivat kuitenkin maistuvan. Suurin miinus tässäkin falafel-ravintolassa oli paikka. Testiryhmämme toivookin Habibille omia tiloja.

Yhteenvetona todettakoon, että Helsingistä saa oikeinkin maistuvia falafeleja, etenkin Fafa’s sai makunsa puolesta kiitosta. Yleisesti vaivaava piirre kaikissa paikoissa tuntui olevan mukavan tilan puute. Jos tahtoo syödä falafelinsa rauhassa nautiskellen, on paras tehdä ne itse ja kutsua ystävät kotiinsa. Ehkä keskeisin havainto allekirjoittaneella oli kuitenkin, että falafelin syöminen neljä kertaa viikossa alkaa käydä jo työstä.

Otto Kivinen, 9.3.2012