Irakin arabian alkeet -tiiviskurssi
Shaku maku?!
Mitä on ja mitä ei ole – eli mitä kuuluu? Lähi-idän opiskelijat kokoontuivat oppimaan Irakin arabiaa kääntäjä Sampsa Peltosen johdolla kahtena keväisenä viikonloppuna Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tiloissa Helsingin kattojen yllä.
Irakin arabiaan keskittyvä, paljon toivottu, ja pitkään ja hartaasti suunniteltu intensiivikurssi/työpaja/kahvikerho saatiin lopulta järjestettyä, kun kouluttajan kalenteria selattiin riittävän pitkälle eteenpäin ja kurssille löydettiin sponsori Suomen Lähi-idän instituutin säätiöstä ja Suomen Anna Lindh –verkostosta. Kurssin tavoitteena oli tarjota modernia standardi-arabiaa (MSA) ja/tai muita murteita jo taitaville arabisteille tilaisuus tutustua monelle vieraamman Irakin arabian keskeisimpiin piirteisiin. Erityisen ajankohtaiseksi Irakin arabian oppiminen taisi nousta Suomeen saapuneen irakilaisten turvapaikanhakijoiden suuren joukon myötä.
Ennen varsinaisen Irakin arabian pariin kääntymistä keskustellaan arabian eri murteiden opiskelusta yleensä. Tuttu aihe. Murteita on paljon ja ne ovat aika kaukana toisistaan. Aivan erityisen kaukana ne tuntuvat olevan siitä kirjoitetusta standardikielestä, jota useimmissa yliopistoissa ympäri maailman opetetaan. Kurssilaiset nyökyttelevät yksimielisisinä, kun Peltonen listaa syitä opetella arabian eri murteita. MSA ei ole kenenkään äidinkieli, vaan nimenomaan kirjoitettu standardi, jota kuuleekin puhuttuna lähinnä BBC:n ja Al-Jazeeran uutislähetyksissä. Jos haluaa ymmärtää spontaania puhuttua kieltä useimmissa tilanteissa, on syytä opiskella myös murteita. Toisaalta, kuten myös monen omakohtainen kokemuskin kertoo, yritykset käyttää standardiarabiaa arkisissa tilanteissa herättävät loputonta riemastusta suuressa enemmistössä kielen natiivipuhujia.
Standardikielen ja moninaisten murteiden tasapainottelu herättää monessa epätoivonsekaisia tuntemuksia, mutta Peltonen lohduttaa kuulijoitaan sanomalla, ettei murteita edes kannata yrittää opetella puhumaan täydellisesti. Vaikka moni jossakin vaiheessa kieliopintojaan lipeää suoranaisen murrefanatismin puolelle ja pyrkii kitkemään puheestaan kaikki standardiarabiaan viittaavat piirteet, ei tähän Peltosen mielestä ole mitään hyvää syytä. ”Sekoittakaa vain rohkeasti standardia ja puhekieltä, niinhän arabitkin tekevät! Opettelemalla ehkä sata yleisintä murresanaa ja ilmaisua pääsee jo pitkälle.”
Ai niin, murteilla on kielioppinsa – älkää uskoko kaikkea mitä natiivipuhujat väittävät.
Peltosen yleisten murteiden opiskelua koskevien asiantuntijavinkkien jälkeen siirrytään vähitellen itse kurssin pääteemaan eli Irakin arabiaan. (Kouluttaja yllättyy jokaisena kurssipäivänä yhtä paljon kuullessaan, että varatut kaksi tuntia ovat jo menneet. Kurssipäivät venyvät yliajalle, mutta kukaan ei vaikuta olevan harmissaan.) Ensin on tarpeen opetella muutama uusi kirjain ja perehtyä hieman juuri Irakin arabialle – tarkemmin pääkaupungin Bagdadin murteelle – ominaisiin äännevaihteluihin. Puhutaan palatalisaatiosta. Tietyt äänteet, /k/, /q/, /g/, /tš/ ja jopa /j/ tuntuvat vaihtelevan näennäisen mielivaltaisesti. Muutama kurssilainen hengittää syvään, mutta kukaan ei toisaalta vaikuta erityisen yllättyneeltä…
Teksti ja kuvat: Mikko Lehikoinen.