Farzana Wahidyn näyttely Poliittisen valokuvan festivaaleilla kuvaa naisten arkea Afganistanissa. Wahidy on valokuvaaja, jonka motivaatio ja aiheet kumpuavat Talibanien hallinnon ajalta, jolloin oli hyvin vaikeaa olla nainen kun lähes kaikki oli heiltä kiellettyä. Kun naisten koulut lakkautettiin, opiskeli Wahidy siskonsa kanssa maanalaisessa koulussa, jonne heidän vanhempansa päättivät lähettää tytöt. Talibanien aika herätti naisessa halun tehdä jotain, ilmaista itseään, elämäänsä sekä muiden kohtaloita.

Nuorempana Wahidy ajatteli, että journalismi on hänen tapansa tuoda asioita esille. Kun Talibanien valtakausi Afganistanissa päättyi, päätyi nuori itseään etsivä nainen paikallisen järjestön kautta valokuvauskurssille. Hänen alkuperäinen ajatuksensa oli käyttää kurssia ponnahduslautana kouluun, jossa oppisi kirjoittamaan laatujournalismia. Toisin kuitenkin kävi. Wahidy huomasi pian pitävänsä valokuvauksesta ja koki sen omaksi kielekseen ilmaista itseään ja jakaa tietoa. Myöhemmin Wahidy päätyi stipendin turvin opiskelemaan Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, missä alkoivat muotoutua aiheet naisen nykyisiin töihin.

Länsimaissa oleskellessaan Wahidy huomasi, että media näyttää vain yhden, negatiivisen puolen afgaaninaisten elämästä. Kuitenkin moni elää siellä ihan normaalia arkea, ja juuri näiden naisten kautta Wahidy halusi näyttää ihmisille toisenlaisen kuvan. Näyttelyn kuvissa näkyy naisia kutomassa mattoja ja istumassa kampaajalla valmistautumassa häihin. Yhdessä kuvassa kaksi naista taistelee tuulta vastaan burqhat hulmuten, toisessa näytetään polttoitsemurha-yrityksestä selvinneen naisen palanutta ihoa.

Wahidy tiedostaa työnsä riskit, mutta toteaa, että afgaaninaisten täytyy puolustaa oikeuksiaan, sillä kukaan muu ei sitä heidän puolestaan tee. Vaarasta huolimatta hän kokee tärkeäksi auttaa itseään ja muita, mutta varmuuden vuoksi pidättäytyy antamasta haastatteluja kotimaassaan. Kuvat on kuitenkin suunnattu ulkomaisille katsojille, jotka Wahidy haluaa töillään tavoittaa.

Wahidyn mukaan hänen työnsä ovat nyt erityisen tärkeitä ja ajankohtaisia, sillä kansainvälinen kiinnostus Afganistania kohtaan vähenee samalla kun länsimaiden joukot poistuvat maasta. Jos huomio maata, sen naisia ja heidän kokemiaan ongelmia kohtaan katoaa, katoaa samalla myös naisten pieni toivon kipinä paremmasta elämästä.

Näyttely on nähtävillä Suomen valokuvataiteen museossa 12.4.2015 saakka.

http://www.farzanawahidy.com/

Farzana Wahidy’s exhibition in The Festival of Political Photography shows the everyday life of women in Afghanistan. Wahidy is a photographer, whose motivation derives from the time when Taliban was in power. At that time it was hard to be a woman in a country where almost everything for forbidden from them. Those experiences sparked Wahidy’s need to do something, to express herself.

At first Wahidy thought, that journalism is her way of being heard. When Taliban was out of the country, she ended up on a photography course through a local organisation. Her original idea was to use to course as a stepping stone to a school, that would teach her to write properly. But soon enough she found that photojournalism was her language of speaking out loud. She got a scholarship that took her to study in Canada and USA where she found the crucial motivation for her work.

As she spent time in the western countries she found out that the local media only pointed out one side of Afghan women. Many people in Afghanistan spend ordinary life, and Wahidy wanted to show an accurate picture to the world. Wahidy’s works reveal the diversity of women in her country, in some pictures women make handicraft, in some they are showing off their burned skin from an attempted suicide.

Wahidy knows the risks of her work, but refuses to stay silent. She says that afghan women need to speak out for themselves, or no-one else will. Protecting herself and others she does avoid giving interviews at her home country. This is not a problem, since with her work she is mainly targeting the western audience.

Wahidy says that her work is especially important now, since the international attention is reducing as the western troops are leaving the country. If that happens, the small glimpse of hope that women in Afghanistan have for a better live will be lost, again.

The exhibition can be seen in The Finnish Museum of Photography until 12.4.2015

http://www.farzanawahidy.com/