Opiskeleminen Birzeitin yliopistossa oli todella palkitsevaa. Töitä sai paiskia niin arabian puhekielen kurssilla kuin kursseilla arabimaailman ajattelijoista ja niin kutsutusta palestiinalaiskysymyksestä. Jälkimmäisille kursseille valmistelimme esityksiä muun muassa palestiinalaisista pakolaisista ja islamin tärkeistä ajattelijoista, jolloin valitun teemaan pariin sai sukeltaa perusteellisesti. Olin Birzeitissa Erasmus + -ohjelman kautta, joten minulle piti kertyä opintopisteitä tietty minimimäärä. Kun englanninkielisistä kursseista ei ollut montaa vaihtoehtoa, päädyin ranskan alkeiden kurssille paikallisten opiskelijoiden kanssa. Valinta osoittautui loistavaksi, sillä opettaja puhui luennoilla arabiaa ja englantia ranskan lisäksi eli pääsin kehittämään ‘ammiyya’-taitojani koko ajan käytännössä.

Diasporasta ja ulkomailta Birzeitiin opiskelemaan tulleet kanssaopiskelijani olivat hyvin motivoituneita, samoin kuin professoritkin. Luennoilla oli innostava keskusteleva kulttuuri ja siellä aloitetut tarinat jatkuivat usein vielä luokkahuoneen ulkopuolellakin. Lisäksi yliopistomme Palestinian and Arab Studies -ohjelman järjestämät niin kutsutut kenttäretket antoivat joka kerta paljon ajateltavaa. Niitä suosittelen todella lämpimästi! Kävimme opettajamme johdolla esimerkiksi Salfeetin maakunnassa tutustumassa paikalliseen aluehallintoon ja paikkakunnan ympäristöhaasteisiin. Israel siirtää Salfeetiin rekkakaupalla teollisuusjätettään, joka pilaa juomavettä. Retkillä kävimme myös tutustumassa apartheid-muuria vastustavaan järjestöön ja muuriin. Kun kuulee paikallisten kertomuksia ja näkee omin silmin kahdeksan metriä korkean betonimuurin, joka hankaloittaa päivittäin sen eri puolilla asuvien ihmisten elämää, moni evätty mahdollisuus konkretisoituu uudella tavalla.

Minun piti alun perin olla Palestiinassa kesään saakka, mutta koronapandemia katkaisi ajan kahteen kuukauteen. Tämän ajan asuin Ramallahin keskustassa paikallisen nuoren kanssa. Kansainvälisten järjestöjen ja Palestiinalaisviranomaisen pääkaupunki Ramallah avautuu länsimaalaiselle vaivattomasti. Sen ilmapiiri on monia muita Länsirannan kaupunkeja selvästi liberaalimpi ja siellä voi käydä esimerkiksi sekä perinteisissä että länsimaalaisissa hyvin lämmitetyissä kahviloissa. Lämmitys oli etenkin tammi- ja helmikuussa aitoa luksusta, paikalliset kivirakenteiset talot kun on lähinnä suunniteltu suojaamaan helteeltä. Ilmastonmuutoksen tuomille kylmille talville ne eivät sopeudu hyvin ja lisäpatterit voivat nostaa sähkö- tai kaasulaskun pilviin.

Asuminen paikallisen kanssa antoi paljon, sillä en ainoastaan oppinut häneltä ympäristön mentaliteetista ja arabian kieltä, vaan tutustuin myös hänen lukuisiin ystäviin, joiden kanssa olemme ystävystyneet. Palestiinalaisiin pääsin tutustumaan lisäksi muun muassa menemällä mukaan Right to Movement -nimisen ryhmän viikottaisiin juoksu- ja lihaskuntotreeneihin. Ryhmä on perustettu korostamaan palestiinalaisten rajoitettua liikkumisenvapautta: kun Bethlehemissä asuvat halusivat järjestää maratonin vuonna 2012, he huomasivat, ettei juoksureitin pituista matkaa ole juostavissa törmäämättä tarkastuspisteisiin tai laittomiin siirtokuntiin. Kampanjan avulla ihmiset muualta voivat liittyä mukaan ja juosta ryhmän kanssa Bethlehemissä. Lisäksi ryhmä on edistänyt kulttuurista hyväksyntää naisten juoksemiselle kaduilla.

Erityisesti kansainvälisessä Ramallahissa ihmiset ovat kokemukseni mukaan hyvin avoimia uusia länsimaisiakin tuttavuuksia kohtaan. Sympaattinen iäkkäämpi naapurini kutsui minut kerran vaihtoni alkuaikoina kahville ja loputtomille herkuille luokseen yhteisestä suppeasta sanavarastostamme huolimatta. Silti pystyimme kommunikoimaan hapuilevan arabiantaitojeni, sanakirjan ja elekielen avulla parisen tuntia.

Ramallah on täynnä kiinnostavia kontrasteja: rapakuntoisista julkisista rakennuksista rikkaiden residensseihin. Konservatiivisten näkemysten rinnalla on aistittavissa moderneja arvoja. Yhtenä torstaina olimme baarissa juhlimassa pitkälti samaan tapaan kuin missä tahansa eurooppalaisessa pääkaupungissa. Toisena emme päässeetkään elokuvateatteriin, sillä se sijaitsi kaupunginosassa, josta Israelin joukot olivat tuntia aiemmin ‘hakeneet’ jonkun. Miehityksen varjostama todellisuus ja hetkestä sekä nuoruudesta nauttiminen kietoutuvat Palestiinassa ainutlaatuisella tavalla yhteen. Yksi tärkeimmistä opeista vaihdostani onkin juuri sen avartuminen, että konfliktialueella asuvien arjessa on tiukan mustan ja valkoisen lisäksi paljon muitakin sävyjä.

– I.K.