Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen matkani Jerusalemiin, Lähi-idän kiinnostukseni alkupisteeseen. Kyseinen matka ja siihen liittyvät kokemukseni loivat myöhemmin kimmokkeen kirjoittaa ylä-asteen yhteiskuntaopin essee aiheesta Miten ratkaista Palestiinan kysymys. Tämän kunnianhimoisen esseen kirjoittamisen aikana olin jo alkanut pohtimaan tulevaisuuteni opintoja, jotka halusin suunnata joko historian tai politiikan saralle. Monen mutkan kautta päädyin Tallinnan teknilliseen yliopistoon opiskelemaan kandiopintoja kansainvälisistä suhteista. Valinnainen kurssitarjonta Lähi-itään liittyen oli arvatenkin melko rajoittunut, ja pettymykseni tähän kansainvälisten suhteiden opetussuunnitelmaan sai minut opintojeni viimeisenä vuotena käyttämään erityisen paljon aikaa Lähi-itään erikoistuneiden yliopistojen löytämisessä. SOAS, eli School of Oriental and African Studies, nousi yliopistojen joukosta selkeästi kiinnostavimmaksi, ja tilattuani koulun sivuilta kurssiesittelykirjan kotiini olin jo varma päätöksestäni. Hakuprosessini SOAS:lle oli jo lopuillaan joulukuussa 2014, ja helmi -maaliskuun vaihteessa yliopistopaikkani oli varmistettu.

SOAS on Lontoon yliopiston ”college”, joka on saanut maineen yhtenä maailman johtavista Lähi-idän, Afrikan ja Aasian tutkimukseen erikoistuneista yliopistoista. Linjoja ja kurssivalintoja SOAS:lta tuntui hakuvaiheessa löytyvän loputtomasti – noin 350 kandiopintoihin ja 100 maisterivaiheen opintoihin suunnattua vaihtoehtoa. SOAS:n kandi- ja maisteriopinnoissa on paljon valinnanvaraa humanistisista aineista oikeus- ja yhteiskuntatieteisiin. Kurssitarjonnasta löytyy muun muassa islamilaista lakia, Lähi-idän politiikkaa ja taloutta, lukematon valikoima Lähi-idän kieliä, ja jopa musiikkiopintoja.

Tavanomaisimmat tutkintovaihtoehdot ovat joko vuoden tai kahden vuoden maisteritutkinto, sekä kolme vuotta kestävä kanditutkinto. Lisäksi ainakin maisterin voi opiskella osa-aikaisesti useampaankin vuoteen. Vuoden maisteriohjelmassa valitaan yksi ”pääaine”, josta myöhemmin kirjoitetaan gradu. Minulla pääaine on Economic development of Middle East. Lisäksi valitaan valinnaisia kursseja, joita itse otin muun muassa Lähi-idän antropologiasta ja mediatutkimuksesta. Kaiken kaikkiaan kurssivalintojen tekeminen osoittautui joustavaksi – otinhan itse jopa oikeustieteellisen puolen kursseja maisteriohjelmaani. SOAS:lla on myös laadukas kielikeskus, josta voi valita kursseja joko tutkinnon sisällä tai erikseen maksettuina tutkinnon ulkopuolisina osina. Valikoima Lähi-idän kielien suhteen on äärettömän laaja, ja mielestäni SOAS on saavuttanut maineensa Englannin parhaana Lähi-itään erikoistuneena yliopistona aivan syystä.

Millainen yliopisto School of Oriental and African Studies sitten on? SOAS:n ilmapiiri on todella vastaanottavainen ja jopa melko rentoutunut ottaen huomioon tarinat, joita olen kuullut muista Englannin yliopistoista. Opetus tapahtuu pienissä ryhmissä ja painottuu todella paljon tuntikeskusteluihin ja aktiiviseen oppimiseen. Jokaisesta kurssista on viikottainen luento sekä pienemmissä ryhmissä järjestettävät ”tutoriaalit”, joissa käydään luentojen teemoja läpi yksityiskohtaisemmin ja interaktiivisemmin. Olen kokenut, että SOAS:lla apua saa helposti – opettajat vastaavat sähköposteihin nopeasti ja ovat erittäin halukkaita auttamaan kaikenlaisten kysymysten kanssa. Koululla järjestetään jatkuvasti kursseja ja seminaareja, joiden tarkoituksena on tukea esimerkiksi englannin kieliopissa, esseekirjoituksessa ja lähteiden oikeaoppisessa käyttämisessä. Lisäksi Lähi-itään liittyviä tapahtumia ja konferenesseja on viikoittain niin valtava määrä, ettei läheskään kaikkiin ole edes mahdollista osallistua. SOAS:n tiloissa toimii muun muassa London Middle East Institute, joka järjestää äärettömän kiinnostavia luentoja ja tapahtumia – tietenkin Lähi-itään keskittyen. SOAS:lla on myös valtava määrä oppilasyhdistyksiä aina joogayhteisöstä poliittiseen väittelyklubiin, Lähi-idän oppilasyhdistystä unohtamatta. Nämä tarjoavat vielä lisämahdollisuuksia osallistua luentojen ulkopuoliseen toimintaan oman kiinnostuksen puitteissa.

Mitä tulee työelämään, SOAS:lla on laaja verkosto tulevan uran luomiseen Lähi-idän tutkimuksen puitteissa. Koulu järjestää messuja ja opinto-ohjausta uravalinnan suhteen, ja koulun urakeskukseen voi varata yksityisajan opinto-ohjaajalle, joka auttaa muun muassa CV:n suunnittelussa ja suosittelee työnantajia oman mielenkiinnon mukaan. SOAS:n ja Santanderin yhteistyössä rahoittamat työharjoittelut ovat upea mahdollisuus tulevan työpaikan löytämiseen. Ainakin SOAS:n opinto-ohjaajan kanssa keskusteltuani minulle jäi sellainen kuva, että monet yritykset ovat erityisen innostuneita palkkaamaan SOAS:n opiskelijoita työtehtäviin, jotka vaativat erikoistumista tiettyyn maanosaan. Koulun tasoon etenkin Lähi-idän tutkimuksen suhteen luotetaan kovasti.

Toki kaikilla positiivisilla haasteilla, joita SOAS on tarjonnut opiskeluideni aikana on myös kääntöpuoli. Yliopisto-opiskelu on äärettömän rankkaa, ja välillä tuntuu siltä, että työtaakka on liikaa etenkin hieman rauhallisempaan opiskelutahtiin tottuneelle henkilölle. Tähän toki voi itse hieman vaikuttaa esimerkiksi jättämällä väliin kaikki vapaaehtoiset luennot ja järjestöjäsenyydet, joita en itse kuitenkaan ole raaskinut jättää. Kurssien arvostelu vaihtelee kurssikohtaisesti ollen joillain kursseilla todella paljon tiukempaa kuin toisilla, mikä tosin lienee melko yleistä kaikissa yliopistoissa. Koulun yleinen arvosteluasteikko etenkin maisterivaiheessa tuntuu olevan välillä jopa kohtuuttoman ankara – eikä tämä ole pelkästään henkilökohtainen mielipiteeni. Jälkikäteen ajatellen olen katunut monesti sitä, etten tullut SOAS:lle jo kandivaiheessa, jolloin opiskeluiden tahti ei ehkä olisi ollut yhtä tiivis kuin nyt se yhdessä vuodessa on. Aikaa olisi silloin jäänyt myös enemmän esimerkiksi Lontooseen tutustumiseen ja kiinnostavista luennoista nauttimiseen. Vaikka opiskelen kaupungissa, jossa on ääretön määrä mahdollisuuksia, välillä tuntuu siltä, että puolen vuoden opiskelujeni aikana en ole päässyt tutustumaan kuin erinäisiin kirjastoihin. Negatiivisempia puolia siis on ehdottomasti suuri työmäärä, joka eliminoi melko tehokkaasti kaiken sosiaalisen elämän. Jos siis suunnittelee hakevansa vuoden maisteriohjelmaan SOAS:lle, voi jokaviikonloppuiset juhlimiset ja Lontooseen kunnolla tutustumisen unohtaa ainakin parin ensimmäisen jakson aikana.

Kaiken kaikkiaan maisteriopinnot SOAS:lla ovat olleet ehdottoman positiivinen kokemus, jota voin suositella myös muille Lähi-idästä kiinnostuneille opiskelijoille. SOAS:lla kohtaa suuren määrän kiinnostavia ihmisiä ja tapahtumia, kiinnostavasta kurssitarjonnasta puhumattakaan. Ainoa miinus on rajallinen aika ja siitä johtuva turhautuminen – koulutyöt rajoittavat hyvin tehokkaasti osallistumista kiinnostaviin tapahtumiin. Vaikka minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta osa-aikaisista maisteriopinnoista, voisin melkein kokemani perusteella suositella sitä vaihtoehtoa henkilöille, joilla on mahdollisuus opiskella hitaammalla tahdilla samalla töissä käyden. SOAS:lla on vaikuttava määrä maisteri – ja kandiohjelmia, ja oman kokemukseni perusteella voin ehdottomasti suositella ainakin Lähi-idän opintoja! Jo kauan sitten alkanut kiinnostukseni Lähi-itään on vain vahvistunut SOAS:lla, ymmärrykseni alueesta on muuttunut kokonaisvaltaisemmaksi ja asenteeni entistä kiinnostuneemmaksi. Etenkin Palestiinan kysymys on SOAS:lla kollektiivinen kokemus, johon myös opettajat suhtautuvat erityisen intohimoisesti – tämä on herättänyt muistoni henkiin ja kietonut ne uuteen, älyllisempään, kontekstiin.

 Teksti ja kuvat: Ilona Kuusi