Lähi-idän opiskelijoiden keväinen paneelikeskustelu käytiin Arabian niemimaan poliittisesta tilanteesta viiden panelistin ja yleisön kesken. Tapetilla olivat erityisesti Jemen, GCC sekä Suomen ulkosuhteet alueella. Keskustelua viritteli Karim Baccouche ja kuulijoita oli parisenkymmentä.

Suomen linjana hiljainen diplomatia

Tiina Larvala ulkoministeriöstä alusti Suomen ulkosuhteista niemimaalla. Suhteet ovat lämpimät erityisesti Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden Arabiemiraattien suuntaan, joissa Suomella on omat lähetystöt. Muihin maihin tehdään jonkin verran vierailuja.

Dialogissa painottuu kaupallinen intressi ja diplomaateilla on usein kaupallinen koulutustausta. Lähetystöt pääasiassa auttavat suomalaisia yrityksiä solmimaan kontakteja niemimaan paikallisiin yrityksiin. ”Suomella on annettavaa erityisesti informaatio- ja terveysteknologian saralla, mutta edukseen erottautuminen muista EU-maista on haaste”, Latvala esitti. Poliittisissa kysymyksissä EU:sta on hänen mukaansa hyötyä, sillä vaikeita aiheita on mahdollista ottaa esille ilman, että kritiikki yksilöityy tiettyyn valtioon. Latvala korostikin luottamuksen merkitystä kahdenvälisissä suhteissa. Hän totesi, että Suomi pyrkii vaikuttamaan ihmisoikeuksiin ja muihin arkoihin poliittisiin teemoihin pääasiassa hiljaisen diplomatian kautta, eli yhdessä muiden EU-maiden kanssa sekä YK:n kautta.

Vierastyöläisyys – uhka ja mahdollisuus

Arabian niemimaalla työskentelee huomattava määrä siirtotyöläisiä ruumiillisen työn parissa sekä matalapalkka-aloilla. Amnestyn Suomen osastossa ja Rauhanasemalla toimiva Akseli Saviranta taustoitti vierastyöläisyyden trendejä niemimaan poliittisen historian valossa.

Ulkomailta palkkaamisessa on Savirannan mukaan noudatettu etnistä profilointia: ”Aasialaisiapidetään kuuliaisempina kuin muualta tulevia, ja he tyytyvät pienempään palkkaan”. Alueella on paljon intialaisia, pakistanilaisia, jemeniläisiä siirtolaisia pätkätyösuhteissa.

Kulttuurista sopeutuvuutta pidetään yhtäältä etuna, mutta toisaalta vierastyöläisten ei haluta integroituvan liiaksi työtä tarjoavaan yhteiskuntaan. Valtiokoneistojen pelkona on, että  vierastyöläiset kylvävät kansan keskuuteen ajatuksia demokratiasta, mikä voisi tarkoittaa lähtölaskentaa monarkioille ja nykyisille hallitsijoille. Viime vuosina ulkomaalaisia työntekijöitä on alettu karkottaa suurissakin määrin. Työttömyysluvut ovat nousseet niemimaalla, mutta harva paikallinen kuitenkaan suostuu töihin, jotka ovat perinteisesti kuuluneet maahanmuuttajille.

Aluepoliittista valtapeliä

Arabian niemimaan valtioilla on ollut historian saatossa erilaisia poliittisia sekä taloudellisia yhteistyökuvioita. Tällä hetkellä tärkein lienee GCC eli Persianlahden yhteistyöneuvosto, johon kuuluvat kaikki alueen valtiot Irakia, Irania ja Jemeniä lukuun ottamatta. Erilaisia vapaakauppasopimuksia on myös vireillä ja voimassa.

Hannu Juusola nosti puheenvuorossaan esiin kolme tekijää, jotka selittävät alueen geopolitiikkaa ja myös GCC:n toimintatapoja. Näitä olivat Saudi-Arabian vaikutusvalta alueellisesti ja GCC:n sisällä, suuryritysten sisäpoliittinen vallankäyttö Saudi-Arabiassa ja Qatarissa, sekä turvallisuushakuisen Saudi-Arabian kitkainen suhde Iraniin ja Omaniin.

Jemenissä kuplii

Kuulimme kaksi analyysiä Jemenin tilanteesta vain muutama päivä ennen poliittisen tilanteen kärjistymistä houthi-kapinallisten ja hallituksen joukkojen välillä. Ensimmäisen puheenvuoron piti Emmi Hänninen Crisis Management Initiativesta ja toisen jemeniläistaustainen opiskelija Yasmeen al-Eryani Helsingin yliopistosta.

Siirtomaa-aikainen kahtiajako Pohjois- ja Etelä-Jemeniin määrittää nykykonfliktia. Vuoden alussa valmistuneen perustuslakiluonnoksen odotettiin olevan askel houthien ja hallinnon välistä sopua kohti, mutta monet kääntyivätkin vastustamaan luonnosta. Ongelma on osittain valmisteluprosessissa, johon houthit ja kansalaistoimijat eivät kokeneet voivansa tarpeeksi vaikuttaa.

Kansainvälisessä mediassa annetaan usein ymmärtää, että konfliktin juuret olisivat sunnien ja shiiojen välisissä eturistiriidoissa. Hänninen ja al-Eryani olivat tästä eri mieltä. Uskonnollinen, sektariaaninen diskurssi on ennemminkin tapa vahvistaa geopoliittisia voimasuhteita. ”Allianssit ovat taktisia ja muuttuvat paljon. Kyse on luonnonvarojen kontrollista”, al-Eryani selvensi. Sektarianismiin viittaava puheenparsi on kuitenkin yleistynyt myös jemeniläisten keskuudessa ja syventänyt luottamuspulaa ihmisten välillä, hän lisäsi.

teksti: Suvi Baloch

kuvat: Saana Sarpo