Viileänä keskiviikkoiltana Kirkkokatu kuudessa tapahtui. FIME (Lähi-idän instituutti), Suomen Itämainen Seura, Suomen Lähi-idän instituutin ystävät sekä Lähi-idän opiskelijat ry järjestivät 15.10 tilaisuuden Lähi-itä tänään, jossa käsiteltiin Iranin, Egyptin ja Syyrian tämänhetkistä tilannetta

EGYPTI

Faaraon unelma – uusi Suezin kanava oli Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Sylvia Akarin esitelmän aihe. Uuden kanavan, joka on oikeastaan nykyisen yksikaistaisen kanavan laajennus, on tarkoitus muuttaa Egyptin talous, nostaa se ja maan kulttuuri, sekä kaikki muukin uuteen nousuun. Uudistus tuplaa kanavan kuljetuskapasiteetin, tuo rahaa ja luo työpaikkoja. Rahan tarve onkin erityisen suuri maan yhden merkittävimmän tulonlähteen, turismin, romahdettua arabikevään 2011 jälkeen. Jos aihe kiinnostaa lisää, voivat arabian kielen taitoiset katsoa mainosvideon kanavasta.

Kanavan rahoitus on varsin mielenkiintoinen: siihen ei käytetä ollenkaan ulkomaista rahaa, vaan tarvittavat tulot haalitaan kasaan Egyptin sisäisesti myymällä kanavan osakkeita. Rakennusurakkaan on arvioitu kuluvan 3 vuotta, mutta kenraali Abdel Fattah el-Sisi on ilmoittanut sen valmistuvan vuodessa, jolloin maata tulisi kaivaa noin 1 000 000 m³ päivässä. Armeija vastaa rakentamisesta, mikä on yksi lukuisista esimerkeistä siitä, miten tärkeä taloudellinen tekijä armeija on kaikilla elinkeinoelämän osa-alueilla.

Rahoituksen lisäksi ongelmallista on se, ettei minkäänlaista ympäristöarviota ole tehty ja   rakentamisen suunnitelmat ovat muutenkin puutteellisia, minkä johdosta on syntynyt yllättäviä menoeriä. Myös julkisuudessa on esitetty kriittisiä puheenvuoroja siitä, onko kanavan rahallinen merkitys ja tuotto ylipäätään mahdollista. Lisäksi laajennus toistaa Suezin kanavan jo ennestään väkivaltaista historiaa; nyt ympäröivissä kylissä 1500 kotia on tuhottu ja 5000 on uhattuina. Jos talonsa kohtalosta uskaltaa valittaa, on tiedossa vankilareissu.

Ei ole ensimmäinen kerta Egyptin historiassa, kun maan johtaja päättää uransa alkutaipaleella ryhtyä johonkin mittavaan uudistus- tai rakennusprojektiin. Nasserin aikakaudella käynnistettiin mm. mittava maatalousreformi ja Hosni Mubarakilla oli Toshka-projekti, jonka tarkoituksena oli tehdä osasta Saharan aavikkoa uusi Niilin laakso. Toshkasta on nyt tullut egyptiläisille synonyymi suuruudenhulluille projekteille. On kiinnostavaa nähdä, kaatuuko Suezin kanavan laajentuminen samaan kategoriaan.

Helsingin yliopiston yleisen historian dosentti Risto Marjomaa yleisöstä huomautti, että Sisin mittavassa hankkeessa tavoitteena ei välttämättä ole itse kanava, vaan omaisuuden siirto projektin varjolla uusiin käsiin eli armeijalle. Historiassa autoritaariset johtajat yleensä aloittavat tällaisilla suurhankkeilla. Esimerkiksi Gamal Abdel Nasser aikanaan kansallisti kyseisen kanavan nopeasti valtaan päästyään. Nyt on vuorossa kenraali Sisin hanke.

SYYRIA

“Muutama sana Syyrian sotkuista”. Näin aloitti Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimukseen erikoistunut professori Hannu Juusola esitelmänsä. Hänen mukaansa Syyrian konflikti on huonosti tunnettu, vaikka se on ollut mediassa paljon esillä. Siitä kertovat lähteet ovat pääosin tunteellisia tai romantisoivia ja on olemassa paljon epäselvyyksiä ja kysymyksiä, joihin ei ole vakavasti otettavia tutkimuksia vastauksiksi.

Yksi suurimpia ja merkittävimpiä kysymyksiä “sotkuihin” liittyen on, miksi Syyrian kehitys on ollut niin erilaista verrattuna esimerkiksi Tunisiaan tai Egyptiin. Alkutilanne oli kuitenkin samanlainen kuin muualla arabikevääseen osallistuneissa maissa. Syyriassa kapina lähti liikkeelle maaseudulta, josta se levisi nopeasti kaupunkeihin. Huhtikuussa 2011 mielenosoittajat vaativat Bashar al-Assadin syrjäytymistä ja regiimin vaihtoa. Tähän vastattiin väkivallalla. Kesäkuussa alkoi merkittävä aseellinen vastarinta: nyt kyseessä ei ollut enää mielenosoitus, vaan oikea kansannousu. Vuonna 2012 EU ja Punainen risti julistivat konfliktin kärjistyneen sisällissodaksi ja vuoden 2013 lopussa alkoi hallituksen uusi aseellinen nousu. Kuluva vuosi onkin sitten ollut ISIS:in vuosi, joka hallitsee kolmasosaa Syyrian maa-alueesta.

“Miksi regiimi ei kaatunut? Miksi Syyriassa ei käynyt niin kuin Tahririn aukiolla Egyptissä, joka täyttyi oikeuksiaan vaativista kansalaisista? Miksi Damaskoksen kaduilla ei marssittu vaatimassa regiimin kaatumista?” Juusola kysyi yleisön puolesta. Hänen mukaansa yksi vastaus näihin kysymyksiin on, että suurimmat kaupungit Aleppo ja Damaskos eivät lähteneet kapinaan mukaan, mikä vaikeutti opposition toimintaa. Damaskoksen kauppiaat eivät tukeneet kansannousua, minkä ansiosta regiimi selviytyi. Kansannousu oli myös vahvasti profiloitunut maaseudun kapinana ja sosiaalisena liikkeenä. Assadin uudistukset olivat maaseudun kustannuksella hyödyttäneet eniten kaupunkeja, joissa regiimin kannatus oli vahva. Konflikti ei siis ole luonteeltaan vain eri ryhmien välinen, eli sektariaaninen, taistelu.

Lisäksi Syyrian hallinto oli erityyppinen kuin esimerkiksi Egyptin. Jälkimmäisessä oli, ja on yhä, hyvin hierarkkinen ja autoritaarinen järjestelmä, kun taas Syyriassa toimi oligarkki-järjestelmä, jossa valta ei varsinaisesti kuulunut kenellekään. Pelkona oli, että jos yksi toimija poistettaisiin tästä poliittisesta kentästä, koko järjestelmä romahtaisi. Tämän takia niin harva korkean profiilin toimija lähti mukaan vastarintaan.

Miksi mielenosoituksena alkaneesta kapinasta ja kansannoususta tuli lopulta aseellinen sisällissota? Tarkoituksena oli, ettei tilanteeseen puututtaisi ulkopuolelta, väkivalta minimoitaisiin eikä tilanne kehittyisi sektariaaniseksi. Näin ei käynyt. Tällä hetkellä kyseessä on alueellinen konflikti, jossa väkivalta on useiden osapuolten keskinäistä itsepuolustusta ja kaikki ovat sodassa kaikkia vastaan. Yhtenä syynä tähän on shiiojen ja sunnien välien kiristyminen, mikä näkyi myös armeijan tasolla, senkin ollessa uskonnollisesti eroteltu. Upseereista suurin osa oli shiioja, kun taas miehistöstä sunneja.

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli lämminhenkinen ja rento tapahtuma, jossa yleisöä niin, ettei kaikki mahtuneet istumaan Tieteiden talon saliin 505. Antoisaa oli myös käsiteltävien aiheiden laajuus: muutaman tunnin aikana saatiin välitettyä kattava kuva niin Iranin sisäpoliikasta, uuden Faaraon mahtipontisista hankkeista ja tilannepäivitys Syyrian pitkään jatkuneesta konfliktista.

Merilii Mykkänen