Lähi-idän opiskelijoiden 8.10.2013 järjestetyllä ekskursiolla tutustuttiin Maahanmuuttoviraston Oikeus- ja maatietoyksikköön kuuluvaan maatietopalveluun. Maatietopalvelun tutkijat ovat jakaneet vastuualueet maittain. Tutkijoista paikalla olivat Peter Sandelin, jonka erityisosaamisalueisiin kuuluvat Irak ja Turkki, sekä Antero Leitzinger, joka on Keski-Aasian, Lähi-idän (paitsi Irak) ja Pohjois-Afrikan asiantuntija.

Laaja työkenttä edellyttää laajaa osaamista

Maatietopalvelun tehtävänä on tutkia esimerkiksi turvapaikanhakijoiden, kiintiöpakolaisten sekä maahanmuuttajien lähtömaatietoja (country of origin information). Käytännössä tämä saattaa tarkoittaa sitä, että kun turvapaikanhakija saapuu maahan ja kertoo kotimaansa tilanteesta, matkastaan Suomeen ja syistä, joiden vuoksi kotimaassa asuminen on mahdotonta, on muun muassa Leitzingerin ja Sandelinin tehtävä esittää arvio turvapaikanhakijan kertoman vainon mahdollisuudesta.

Leitzinger kuitenkin muistuttaa, että maatietopalvelun tehtävänä on ainoastaan tuottaa riippumatonta vertailuaineistoa, joka joko tukee turvapaikanhakijan esittämää kertomusta tai kyseenalaistaa sen. Näiden tietojen ohella päätöksentekijät ottavat huomioon myös monia muita asiaan vaikuttavia seikkoja. Maatietopalvelun tarjoama materiaaliei siis yleensä yksinään ratkaisekaan turvapaikanhakijan tilannetta suuntaan tai toiseen.

Kattavan ja puolueettoman kuvan saamiseksi työssä käytetään useita lähteitä. Tämä voi tarkoittaa perehtymistä niin syrjäkylien paikallislehtien vuosia vanhoihin numeroihin kuin kansainvälisten organisaatioiden uusimpiin tutkimuksiinkin. Näin lähtömaiden tilanteesta saadaan välitettyä mahdollisimman kattava ja ajankohtainen kuva.

Tutkimus perustuu erilaisiin direktiiveihin sekä kansainväliseen lainsäädäntöön ja seuraa EU:n laatukriteereitä. Oikeus- ja maatietoyksikkö vastaa myös Tellus-maatietokannan ylläpidosta, perehdyttää ja kouluttaa maahanmuuttajayhteisöjen kanssa työskenteleviä tahoja, tekee tiedonhankintamatkoja hakijoiden lähtömaihin, sekä vastaa turvapaikanhakijoiden selvittäjien kysymyksiin. Kysymykset saattavat koskea niin lainsäädäntöä kuin hakijoiden asiakirjojen todenperäisyyttäkin.

Selvittäminen on Antero Leitzingerin mukaan ajoittain “piinaavaa” ja vaatii hyvää laskupäätä: Lähi-idän alueella on käytössä eri kalentereita, joiden mukaan merkittyjen päivämäärien muuntaminen länsimaisen ajanlaskun mukaiseksi tuottaa välillä hankaluuksia. Työssä vaaditaan myös kulttuurintuntemusta, kun selvitetään vaikkapa avioliiton laillisuutta.

Pitkä historia

Kierroksella oli myös aikaa piipahtaa “perinnehuoneessa”, jonne on koottu Maahanmuuttoviraston ja Suomen turvapaikanhakijoiden historiaa. Seinän historia-aiheiset taulut, useiden eri maiden vanhat passit ja entisten työntekijöiden toimistotarvikkeet kertovat viraston työn laajuudesta ja ajoittaisesta haastavuudesta. Tilastointi on aina ollut vaikeaa ja maahanmuuttajien viralliset saapumispäivät ja -määrät ovat heitelleet. “Jos tilastossa on jotain numeroita, ne ovat aina alakanttiin. Maahanmuuttajia on aina ollut aiemmin ja enemmän”, Leitzinger toteaa.

Lisäksi pääsimme tutustumaan Maahanmuuttoviraston kirjastoon, jonka 12 000 niteen ja 60 eri aikakausjulkaisun joukosta varmasti jokainen löytää jotain itseään kiinnostavaa. Yleisölle avoimen kirjaston ajankohtaiset aukioloajat ja tietokantahaku löytyvät Maahanmuuttoviraston internet-sivuilta.

Tulevaisuuden työpaikka?

Alkoiko mahdollinen työpaikka Maahanmuuttovirastossa kiinnostaa? Hyvä ja melko varma tapa saada jalka oven väliin on työharjoittelupaikka, joita tulee myös avoimeen hakuun. Osastojen valikoima on laaja ja kaikenlaista osaamista tarvitaan. Jos on esimerkiksi arabian kielen taitoinen, kannattaa kysyä turvapaikkayksikön tarvetta ylimääräiselle käsiparille.

Työ maatietopalvelussa on välillä salapoliisityötä, joka yhdistää teorian ja käytännön. Siihen sisältyy kuitenkin suuri vastuu, sillä tutkijoiden julkaisemat esitteet ja tiedotteet määrittävät pitkälti turvapaikkahakemusten käsittelijöiden työtä: ne antavat tietoa siitä, millaiset olosuhteet lähtömaissa vallitsevat ja onko turvapaikka perusteltu niiden pohjalta. Leitzingerin mukaan yksi työn hienoimmista asioista onkin sen monipuolisuus, sekä mahdollisuus nähdä miten oma työ vaikuttaa konkreettisesti yksittäisen ihmisen elämään – toivon mukaan hyvällä tavalla.

Teksti: Merilii Mykkänen
Kuvat: Taina Renkonen