Kurkistus työelämään ulkoministeriössä
Tiistaina 26. 2. LIO suuntasi nokkansa kohti Katajannokkaa ja ulkoministeriön Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan yksikköä. Olimme erityisen otettuja siitä, että yksikön kiireinen johtaja Helena Tuuri pääsi paikalle esittelemään yksikön toimintaa ja rakennetta. Paikalla olivat myös ClausJerker Lindroos, Pekka Marttila, Matti Lassila, Janne Heiskanen, Risto Veltheim sekä Jenny Sjöberg.
Yksikkö toimii 17 työntekijän ja 2 harjoittelijan voimin. Osastolla “Lähi-itää” käytetään poliittisena, ei maantieteellisenä nimikkeenä, ja siihen lasketaan kuuluvaksi Pohjois-Afrikka, Levantin alue, Iran, Irak sekä Persianlahden (Gulfin) alue. Ulkoministeriön edustustoja yksikön alueella on 10 kappaletta: Rabatissa, Algiersissa, Tunisissa, Kairossa, Tel Avivissa, Ramallahissa, Damaskoksessa (toimii tällä hetkellä Beirutissa), Riadissa, Abu Dhabissa sekä Teheranissa.
Yksikön tärkeimmät tehtävät voidaan jakaa kolmeen luokkaan: ulkopolitiikan hoitoon, taloussuhteisiin sekä kehitysyhteistyöhön. Pyrkimyksenä on jakaa ja analysoida tietoa sekä analysoida Suomen asemaa alueella suhteessa niin sanottuihin vertaismaihin (esimerkiksi Pohjoismaat ja Hollanti). Taloussuhteilla on koko ajan lisääntyvä painotus toiminnassa erityisesti Gulfin alueella, jossa pyritään edistämään taloudellisia suhteita Suomeen: perinteinen diplomatia on valjastettu avaamaan ovia kaupankäynnille. Kehitysyhteistyössä pyritään panostamaan transitioon tukemalla kansalaisjärjestöjä ja demokratisaatiota.
EU-yhteistyö näkyy yksikön toiminnassa monin tavoin. Claus Lindroosin mukaan ainakin työ Pohjois-Afrikassa tapahtuu pitkälle EU:n viitekehyksessä, sillä Välimeri on pitkälle historiaan ollut niin sanottu sisämeri, jonka rannat ovat aina olleet yhteydessä toisiinsa. Myös Lähi-idän rauhanprosessia käsitellään EU:n, YK:n ja kansainvälisten järjestöjen kautta, kertoo Pekka Marttila.
Lähi-itä kauppakumppanina
Suomella on yleisesti ottaen hyvä maine Lähi-idässä erityisesti koulutusviennin ja neutraaliuden ansiosta, mutta 60-80-luvuilta peräisin oleva maine hyvänä kauppakumppanina kantaa edelleen. Alueen kauppakulttuurissa pitkäaikaisia ja henkilökohtaisia suhteita pidetään enemmän arvossa kuin länsimaisessa lyhytnäköisessä kvartaalitaloudessa, mikä tarkoittaa että kauppasuhteiden luominen on pitkä prosessi, jossa diplomatialla on oma osansa. Näin ollen suomalaisyritysten kannattaisikin lähteä alueelle sen suhteellisesta epävakaudesta huolimatta, sillä kriisien päätyttyä paikalliset muistavat hyvien aikojen mukanaan tuomien uusien tekijöiden rinnalla ne, jotka olivat paikalla myös huonoina aikoina. Loppujen lopuksi Lähi-idän kaupanteon olosuhteet eivät ole sen vaikeampia kuin esimerkiksi Intian tai Latinalaisen Amerikan, joihin yritykset ovat viime aikoina suorastaan rynnänneet.
Tällä hetkellä Suomen kauppa Lähi-idässä joka tapauksessa kangertelee, vaikka vertaismaidemme kauppa käy hyvin. Suurimpana kauppakumppanina on Egypti, jossa tehdään perinteisen kehitysyhteistyön sijaan teknisen tason yhteistyötä. Asiantuntijuusvaihdon kautta suomalainen ympäristötekniikka, kaupunkisuunnittelu ja koulutus ovat olleet vientivaltteja. Alueelle pyritään kuitenkin luomaan myös uusia kontakteja ja edellytyksiä kaupan kasvulle.
Arabikevään myötä moni asia alueella on mullistunut ja jännittynyt. Tunisiassa, Libyassa ja Egyptissä pyritään tukemaan kansalaisyhteiskuntaa ja edistämään yhteiskunnallista dialogia. Ajankohtainen Syyrian tilanne työllistää tietenkin myös yksikköä. Matti Lassilan mukaan pelkona Syyrian tilanteessa on, että Syyria jakautuisi kiisteleviin heimoihin, jotka levittäytyisivät koko Levantin alueelle. Poliittisen kriisin ratkaisemista pyritään tukemaan, mutta suurvalloilla on Syyriassa valtapoliittisia tavoitteita, jotka hankaloittavat yhtenäisen linjan löytämistä. Näin ollen konflikti voidaan nähdä sekä alueellisesta että kansainvälis-poliittisesta näkökulmasta, ja Suomen on löydettävä paikka molemmissa. Niinpä Suomi pyrkii sekä helpottamaan humanitääristä kriisiä että tukemaan poliittisen kriisin ratkaisemista.
Palvelukseen halutaan: avoin, kielitaitoinen ja monipuolinen osaaja
Ura ulkoministeriössä on sekä hektinen että antoisa. Ajankäytön hallinta voi olla haastavaa, ja liika kriittisyys ja perfektionismi voivat vaikeuttaa työssä viihtymistä. Janne Heiskanen korostikin, että ura on elämäntapavalinta, eikä siitä pääse eroon vapaa-ajallakaan. Näin ollen niiden, jotka haluavat tiukan eron työn ja vapaa-ajan välille, kannattaa harkita muita tehtäviä.
Työtehtävät ovat monipuolisia, ja niissä vaaditaan monipuolista osaamista, itsenäisyyttä ja valmiutta lähteä maailmalle, sillä työnkuva vaihtuu usein. Sopiva henkilö tähän työhön on “yleismies Jantunen”, joka on kiinnostunut maailman asioista monipuolisesti ja hallitsee laajoja asiakokonaisuuksia. Erikoistumisen ongelmana on, että useimmiten työntekijä lähetetään juuri sinne minne ei ole erikoistunut, ja toisaalta tiivistahtinen asemapaikan vaihtaminen ei anna aikaa perehtyä kunnolla kaikkeen. Työssä pääsee kuitenkin lähelle kansainvälisiä kysymyksiä ja tiedon lähteitä. “Puolet elämästä maailmalla, puolet kotimaassa” -tyyppinen ura asettaa erityisesti haasteita perhe-elämälle, ja kahden ihmisen urien yhteensovittaminen voi olla vaikeaa. Lisäksi työssä on otettava huomioon oma asema Suomen edustajana: järkevä idealismi on hyväksyttyä, mutta sooloilu ei. Toisaalta Suomen edustajana on hienoa olla maailmalla: Suomella on maine maana, joka tuo pöytään enemmän ratkaisuja kuin ongelmia, kertoi Claus Lindroos.
Yksikön tarkastaja Jenny Sjöberg valaisi hieman Ulkoministeriön rekrytointimahdollisuuksia ja -kanavia. Diplomaattiuralle haluaville on Kavaku-haku suurin piirtein kerran vuodessa noin kahden vuoden mittaiseen koulutukseen. Lisäksi on mahdollista pyrkiä hallintouralle Halku-koulutuksen kautta. Muita väyliä pitkin ministeriöön voi hakea esimerkiksi tarkastajaksi, erityisasiantuntijaksi tai lainsäädännön puolelle. Näistä tiedotetaan erikseen ulkoministeriön sivuilla.
Opiskelijan on mahdollista päästä korkeakouluharjoittelijaksi ministeriöön. Näistä paikoista ilmoitetaan yleensä Aarresaaren sivuilla, mutta myös suorat yhteydenotot yksiköihin ovat mahdollisia. Opiskelijalla tulisi kuitenkin olla yliopiston rahoitus saadakseen paikan. Suomen edustustoihin voi hakea harjoitteluun CIMOn kautta tai suorilla yhteydenotoilla edustustoihin. Jo valmistuneet voivat hakea työkokeiluihin työvoimatoimistojen kautta, jolloin Kela maksaa heille tukea kuuden kuukauden ajan.
Lopuksi saimme vielä neuvon niille, jotka eivät ministeriöuralle halua lähteä, mutta haluavat työskennellä Lähi-idän alueella: lähtekää töihin yrityksiin.
Työllistymismahdollisuuksia:
Ulkoministeriön Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan yksikkö
Teksti ja kuvat: Saana Sarpo
