Lähi-idän opiskelijat jatkoivat joulukuussa 2013 ”Lähi-idän” määritelmän laajentamista Turkin ja Afganistanin lisäksi Somaliaan, joka oli 2.12. järjestetyn paneelin aiheena. Somali-diaspora ja paluumuuttajat, naisten asema ja oikeudet, maan jälleenrakennus ja tulevaisuuden näkymät sekä klaanijärjestelmän ongelmat puhuttivat panelisteja ja yleisöä rennossa ilmapiirissä.

Eteenpäin, epävarmoissa merkeissä

Somaliassa viimeiset 20 vuotta valloillaan ollut sisällissota on jättänyt jälkensä maahan ja sen kansalaisiin. Viimeisten kolmen vuoden aikana on kuitenkin alkanut tapahtua: terroristijärjestö Al-Shabaab on häädetty Etelä-Somaliasta ja ympäri maailmaa paossa ollut diasporayhteisö on pikkuhiljaa palaamassa. Turkulainen toimittaja Wali Hashi aloitti puheenvuoronsa näyttämällä yleisölle A-studion “Paluumuutto Somaliaan” -videon, jossa konkreettisesti näkyi maan jälleenrakennuksen tahti ja ihmisten into sekä usko alueen tulevaisuuteen. Erityisesti useat Suomen somalit ovat lähteneet takaisin Somaliaan.

Vaikka toivo paremmasta tulevaisuudesta elää, on poliittinen tilanne yhä epävarma. Ihmisoikeusrikkomukset ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat arkipäivää ja raiskauksien määrät ovat huikeita. YK:n raportin mukaan yksistään vuoden 2012 syys-joulukuussa niitä tapahtui yli 800. Tilanteen vaikeudesta ja asenneongelmista kertoo muun muassa se, että naisia haastatelleita toimittajia on lähetetty vankilaan. Pitkä matka on vielä edessä, mutta sotaan kyllästyneet kansalaiset haluavat rauhaa.

Myös muut panelistit, Kirkon ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen ja Helsingin yliopiston jatko-opiskelija Fadumo Daiyb korostivat rauhantyössä naisten aseman parantamista ja painottivat sitä, miten juuri naiset pitivät maan pystyssä sisällissodan aikana.“Somalinaiset ovat vahvoja ja vaikutusvaltaisia”, linjasi Pentikäinen ja jatkoi: “Heitä on tuettava ja heihin on nojattava”. Naiset myös haluavat osallistua, eikä heitä voikaan jättää taka-alalle maan jälleenrakentamisessa. Vuonna 2012 valittuun parlamenttiin pääsi ensi kertaa mukaan naisia, tosin suunniteltua huomattavasti vähemmän: heidän osuutensa paikoista piti olla 30 %, mutta todellisuudessa luku jäi 14 %:iin.

Suurin syy naisten asioiden huonoon tilaan ja räikeään epätasa-arvoon on Dayibin mukaan maan perinteinen klaanijärjestelmä: “se on sellainen poikien kerho”. Kuvaus sai yleisössä aikaan naurua, mutta pian sävy vakavoitui. Klaanit ovat Somaliassa osa perinteistä paimentolaisten poliittista järjestelmää, joiden kokouksissa pohditaan ja sovitaan yhteisistä asioista. Klaanien sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen merkitys on aina ollut suuri, ja juuri siksi ne täytyy ottaa huomioon maan jälleenrakennuksessa. Klaani periytyy isältä lapselle, eikä naisille ole juuri tilaa niiden toiminnassa. Tämä sulkee naiset pois silmistä ja yhteiskunnallisesta toiminnasta, kun he eivät ole osa mitään suurempaa yksikköä.

Yhdessä eteenpäin

Yhteistyön merkitys korostui jokaisen panelistin puheenvuorossa. Yksi ongelma  Pentikäisen mukaan on se, että Somaliassa ja muissa naapurimaissa tuhoa kylväneen terroristijärjestö Al-Shabaabin kanssa ei puhuta, eikä sen johtajien kanssa suostuta neuvottelemaan. Jälleenrakennus vaatii myös klaanien yhteistyötä. Haasteena onkin vanhan poliittisen järjestelmän ja demokratian yhdistäminen.

Maailmalta palaava diaspora yrittää myös parhaansa mukaan kantaa kortensa kekoon rakentamalla uutta, vaikka ongelmiakin esiintyy. Asenne paluumuuttajia kohtaan ei aina ole paras mahdollinen, kun heidän koetaan vievän paikallisten työt. Mogadishussa ihmisten väliset taloudelliset erot ovat kasvaneet talouskasvun myötä. Elintaso on noussut huimasti ja sen myötä myös hinnat. Tästä syytetään osittain diasporayhteisöä ja sen toimintaa, missä Pentikäinen näkee paljon yhteistä Syyrian nykyisen tilanteen kanssa: “ne, joilla oli rahaa, lähtivät pois”. Nyt raha on palaamassa, mutta kenelle?

Korruption kitkentä, heikon koulutustason parantaminen, demokratian edistäminen, ihmisarvon ja naisten aseman parantaminen, tuloerojen kasvun hillitseminen, horjuvan oikeusjärjestelmän kehittäminen… Tässä muutamia Somalian tulevaisuuden haasteita. Hashin kuvaama pelon ja toiveikkuuden ilmapiiri on helposti ymmärrettävissä, kun katsotaan maan nykyistä tilaa pommitettujen rakennuksien ja hulppeiden uusien asuntojen keskellä. Somalialaisten usko itseensä ja rauhaan sekä aito halu kasata maa uudestaan on heidän suurin voimavaransa.

Pentikäinen nosti myös esille sen, miten sopu syntyy maan sisällä ja miten kiinteä osa anteeksiannolla on siinä. “Anteeksianto ja sovinto kuuluvat monelle”. Vaikka kyseessä on tuskallinen ja vaikea prosessi, on se Pentikäisen mukaan tarpeellinen. Tässä tarvitaan myös muiden maiden apua, eivätkä niiden intressit saa nousta somalialaisten edelle ja mahdollisesti tuhota rauhanprosessia. Tässäkin tarvitaan yhteistyötä.

Kirjoittanut: Merilii Mykkänen. Kuvat: Saana Sarpo.