Lähi-idän opiskelijoiden syksyn ensimmäinen keskustelutilaisuus käsitteli Afganistanin tulevaisuutta. Vuosikymmenen maailmanpolitiikan polttopisteessä ollut maa on suurten muutosten edessä: Naton alainen ISAF-operaatio lähestyy loppuaan, eikä uuden operaation muodosta vielä ole tietoa. Myös lähestyvät presidentinvaalit herättävät monia kysymyksiä.

”Normaalin maan normaali historia”?

Tilaisuuden avasi historioitsija Andrei Sergejeff katsauksellaan ”normaalin maan normaaliin historiaan”. Esityksessään Sergejeff pyrki rikkomaan Afganistaniin liitettyjä harhaluuloja. Kuten provosoivasta otsikosta voi päätellä, on Afganistanin historia Sergejeffin mukaan pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna ihan niin kuin minkä tahansa muunkin maan.

”Esimerkiksi väite siitä, että Afganistanin historia olisi ollut erityisen väkivaltainen, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa kuin viimeisen 30 vuoden ajalta”, Sergejeff muistutti.

Toisin kuin usein väitetään, Afganistanin nykytilannetta ei Sergejeffin mukaan voikaan selittää sillä, että historia toistaisi itseään.

Vaalit ratkaisevat tulevaisuuden

Afganistanin tulevaisuutta maalaili ensimmäisenä Antti Kuusi Suomen Kabulin suurlähetystöstä.

Kuusi käsitteli Afganistanin kehitystä erityisesti taloudellisen ja inhimillisen kehityksen mittareilla. Hänen mukaansa on epätodennäköistä, että maan viimeaikainen voimakas talouskasvu voisi mitenkään jatkua yhtä hyvänä tulevaisuudessa. Kuusen mukaan Afganistanissa on edistytty monella sektorilla, mutta maa on kaikesta huolimatta edelleen yksi maailman alikehittyneimmistä.

Tulevaisuuden kannalta Kuusi piti keskeisenä sitä, miten ensi vuoden vaalit tulevat onnistumaan. ”Mikäli vaalit menevät parhain päin, on mahdollista, että Afganistan jatkaa hidasta, mutta vakaata kehitystä”, Kuusi arvioi.

Parhaimmassakaan tapauksessa vaalit eivät hänen mukaansa tule täyttämään länsimaisia kriteereitä demokratialle. Pahimmassa tapauksessa vaalit epäonnistuvat täysin, keskusvalta menettää auktoriteettinsa maakunnissa, ja maa ajautuu hajaannukseen.

Turvallisuus takkuaa

Kolmannen esityksen piti Mikko Harjulehto, joka työskenteli aiemmin Afganistanissa kansainvälisen sotilasliittouman poliittisena neuvonantajana.

Hänen ennusteensa maan tulevaisuudesta oli jopa vielä synkempi kuin Kuusen. Harjulehto luetteli useita ongelmakohtia: turvallisuustilanne maassa on heikentynyt, kansallisten turvallisuusjoukkojen tappiot ovat sietämättömällä tasolla, ja rauhaa talibanin kanssa ei ole näköpiirissä.

Toivottavimpana mahdollisena kulkusuuntana hän piti hidasta rauhanomaista kehitystä. Harjulehdon mukaan keskushallinto ei tällä hetkelläkään pidä hallussaan kovin suurta osaa maasta; se pystyy turvaamaan lähinnä suurimmat keskukset ja liikenneväylät.

Kohti realismia

Esityksiä kommentoimassa oli Suomen afgaani Nasima Razmyar.

”Maan tulevaisuuden kannalta pahimpana pelkona on, että ulkomaiset avustajat pakkaavat laukkunsa ja jättävät Afganistanin yksin, kunnes se sattuu osumaan seuraavan kerran suurvaltapolitiikan tielle”, Razmyar sanoi.

Kaikki puhujat pitivät keskeisimpänä syynä pessimistisille arvioilleen aiempaa yltiöpositiivista retoriikkaa Afganistanin suhteen. Heidän mukaansa kansainvälisen yhteisön odotukset ovat maahan mentäessä olleet täysin epärealistisia. Paremmin onnistuakseen Afganistanin tulevaisuuden arvioiden tulisikin tällä kertaa perustua realistisiin lähtökohtiin.

Teksti: Otto Kivinen 

Kuva: Tiina Hyyppä