Työelämävierailu CMI:lle: ”Kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa”
Mikä mahtaa olla nobelisti Martti Ahtisaaren perustama, Helsingissä päämajaansa pitävä, peräti 20 maassa toimiva ja The Economistin yhdeksi tärkeimmistä yksityisistä rauhanvälittäistä nimeämä organisaatio? Oikea vastaus on Crisis Management Initiative (CMI), Lähi-idän opiskelijoiden huhtikuisen työelämävierailun kohde. Suuren suosion saavuttaneella vierailulla tutustuttiin järjestöön sekä erityisesti sen Lähi-idän -tiimin toimintaan.
Puolueetonta työtä rauhan puolesta
”Ai, se on se Martti Ahtisaaren toimisto!” on project officer Laura Salosen mukaan tyypillinen reaktio, kun hän paljastaa työpaikakseen konfliktinratkaisuorganisaatio Crisis Management Initiativen. ”Siinä vaiheessa täytyy aina sanoa, että ei, CMI ei ole sama asia kuin Ahtisaaren toimisto, vaikka CMI onkin hänen perustamansa”, Salonen huomauttaa.
Nimekäs perustaja on kuitenkin yksi syy CMI:n laajalle kiirineeseen maineeseen konfliktien ratkaisun kentällä. Tämän rinnalla yksityistä diplomatiaa harjoittavan, voittoa tavoittelemattoman järjestön kiistaton etu on sen poliittinen neutraalius. Ei-valtiollisena toimijana CMI:ltä puuttuu se historiallinen painolasti, mikä helposti saa suurvallat ja entiset siirtomaaisännät näyttäytymään epäilyttävinä ja jo valmiiksi puolueellisina konfliktin osapuolten silmissä. Puolueettomuuden näkökulmasta myös järjestön suomalaisuus on valtti. Sattumaa tuskin on, että yksityisen diplomatian muita suurmaita ovat Norja ja Sveitsi.
Valtiollisiin toimijoihin verrattuna CMI:n vahvuutena on niin ikään epävirallisuus; toiminta kulisseissa virallisten neuvottelupöytien ulkopuolella mahdollistaa keskusteluyhteyden ylläpitämisen osapuolten välillä silloinkin, kun virallinen rauhanprosessi takkuaa. ”Usein ihmiset ovat informaalilla tasolla valmiimpia puhumaan ja vapaampia sanomaan mielipiteensä kuin virallisella tasolla”, Salonen perustelee.
Lähi-itä tärkeä osa toimintaa
Aivan 2000-luvun alussa perustettu CMI on kasvanut jatkuvasti, ja nykyään sen palveluksessa työskentelee noin 70 henkilöä. Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka muodostavat merkittävän maantieteellisen painopisteen CMI:n toiminnassa. ”Olisikohan meitä ehkä 17?” Salonen laskeskelee arvioidessaan MENA-tiimin henkilövahvuutta.
Viimeaikoina CMI:n Lähi-idän-projektit ovat keskittyneet muun muassa riskitekijöiden kartoittamiseen Egyptissä, Jordaniassa ja Libanonissa, valtion ja kansalaisyhteiskunnan välisen vuoropuhelun tukemiseen Marokossa ja Tunisiassa, eri toimijoiden välisen luottamuksen rakentamiseen Jemenissä sekä palestiinalaisyhteisön sisäisen yhtenäisyyden tukemiseen dialogin kautta.
Hankkeiden läpiviemisessä olennaista on kiinteä yhteistyö kentän ja pääkonttorin välillä, samoin kuin paikallisten toimijoiden tunteminen ja kulttuurinen kompetenssi. CMI onkin panostanut myös fyysiseen läsnäoloonsa Lähi-idässä, ja kenttätoimistoja on perustettu tähän mennessä niin Jordaniaan kuin Jemeniinkin. Lisäksi CMI:llä on työntekijöitä myös palestiinalaisalueilla.
Työelämävalmennettavasta project officeriksi
Salonen itse tuli taloon alun perin työelämävalmennettavana talvella 2012. Tuolloin hän avusti Lähi-idän-tiimiä monipuolisesti eri projekteissa. Alusta lähtien Saloselle oli kuitenkin selvää, että hän tahtoo työssään erikoistua nimenomaan Palestiinaan, olihan hän jo opinnoissaan syventynyt juuri palestiinalaisnationalismiin sekä Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin.
Nykyään Salonen työskentelee project officerina Lähi-idän-tiimin ”Supportin Palestinian Dialogue” -hankkeessa. Projektin pyrkimyksenä on ylläpitää ja vahvistaa palestiinalaisyhteisön sisäistä keskustelua eli tuoda yhteen niin Länsirannan, Gazan kuin diasporankin edustajat. Palestiinalaisten lailla myös Salosen tiimi on maantieteellisesti hajallaan, sillä kollegoita löytyy Helsingin lisäksi myös Ammanista, Ramallahista ja Genevestä.
Rauhanrakentamisen ja konfliktien ratkaisun parissa työskentely kuulostaa helposti korkealentoiselta – mitä project officerin työpäiviin käytännössä sisältyy?
”Tiimimme laajasta levinneisyydestä johtuen hyvin suuri osa päivästä kuluu sähköpostin ääressä. Lisäksi tehtäviini kuuluu esimerkiksi budjetinhallintaa eli excelin pyörittelyä, media-analyysia, tapahtumajärjestelyä ja kokousmatkoilla sitten kokouksissa istumista ja muistiinpanojen tekemistä”, Salonen luettelee.
Unelmatyöhön ei ole yksioikoista reittiä
Työ konfliktien parissa tuntuu kiehtovan monia, tämän osoitti ekskursion nopea täyttyminenkin – mitä tällaiseen unelmatyöpaikkaan pääseminen oikein käytännössä vaatii?
Yhteiskuntatieteellinen koulutus, paikallistuntemus, kielitaito ja kulttuurinen osaaminen – siinä joitain avaintekijöitä, joista Salonen arvelee olevan hyötyä CMI:n palvelukseen tähtääville. Moni nykyisistä työntekijöistä on saanut jalkansa oven väliin joko harjoittelijana tai Salosen tapaan työelämävalmennettavana.
Valmista reseptiä rauhanrakentajaksi tähtäävälle ei kuitenkaan ole. ”En usko, että on olemassa mitään hautomoa, joka työntäisi ulos työntekijöitä CMI:lle”, Salonen naurahtaa.
Teksti ja kuvat: Taina Renkonen
