Lähi-idän opiskelijoiden viimeisimmällä työelämävierailulla tutustuttiin Helsingin Sanomien ulkomaantoimitukseen. Ulkomaantoimittajan työtehtäviä tilaisuudessa esitteli entinen Kairon-kirjeenvaihtaja Jukka Huusko, joka on viime vuosina raportoinut eri puolilta Lähi-itää. Kolmisenkymmentä mukaan mahtunutta opiskelijaa kuulivat ekskursion aikana paitsi HS:n ulkomaantoimituksesta myös siitä, kuinka Huusko päätyi toimittajaksi ja millaista ulkomaankirjeenvaihtajan työ Lähi-idässä on.

Aiheiden syvempi tuntemus auttaa toimittajan työssä

Monia varmasti kiinnostaa, kuinka HS:n ulkomaantoimittajaksi päädytään. Huuskon mukaan formaali journalistikoulutus ei missään nimessä ole edellytys toimittajan työlle, vaan tärkeää on syvempi osaaminen tietyillä aloilla. Huusko itse on esimerkiksi opiskellut antropologiaa. ”Varmasti se on auttanut minua kirjoittamaan asioista ihmisten näkökulmasta”, hän pohtii. Huusko suositteleekin toimittajaksi tähtääviä hyödyntämään opinnoissa saamiaan erityistaitoja.

Entä kuinka Lähi-itään voi erikoistua toimittajan työssä? Oliko esimerkiksi Huuskolla alusta lähtien päämääränä keskittyä työssään juuri Lähi-idän tilanteeseen?  Huuskon kertomus omasta taustastaan on lähes täysin päinvastainen. ”Kymmenen vuotta sitten Lähi-itä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa”, hän tunnustaa. Hän kertoo aikoinaan ajatelleensa, että Lähi-idästä kirjoitetaan aivan liikaa, ja sen seurauksena monien muiden alueiden kiinnostavat uutiset jäävät huomiotta.

Käännekohta tapahtui kuitenkin vuonna 2006, kun Huusko oli kesätöissä MTV3:lla Hizbollahin ja Israelin välisen sodan aikoihin. Syvempi kiinnostus Lähi-idän tilannetta kohtaan heräsi, ja Huusko alkoi perehtyä aiheeseen kirjallisuutta ahmien. Ensimmäinen Lähi-idän-työkomennus tarjoutui tammikuussa 2009: Hamasin ja Israelin välillä puhkesi avoin sota, ja Huusko lähti Gazan rajalle raportoimaan tilanteesta.

Kirjeenvaihtajaksi Kairoon

Kun arabikevät alkoi tammikuussa 2011, Huusko oli omien sanojensa mukaan ”jo jonkin verran kartalla Lähi-idän tilanteesta”. Egyptin mielenosoitusten yltyessä Huusko lähetettiin tammikuun loppupuolella HS:n raportointikeikalle Kairoon. Tämä tapahtui verrattain varhaisessa vaiheessa, ja Huusko kehuukin HS:n päätöksiä toimittajien lähettämisestä ulkomaille ripeiksi.

Vaikka presidentti Hosni Mubarak erosi 11.2.2011, levottomuudet Kairossa eivät suinkaan päättyneet, vaan jatkuivat jopa entistä kovempina. Niinpä Huusko lähti HS:n kirjeenvaihtajaksi Kairoon syksyllä 2011 kokonaiseksi vuodeksi.

Seurannutta vuottaan Kairon-kirjeenvaihtajana Huusko kuvailee ”rankaksi, hurjaksi ja mielettömän mielenkiintoiseksi”. Uutisvyörytyksen ja levottomuuksien keskellä Huuskon mielessä kävi usein, että tilanne ei voi päättyä hyvin. Jotenkin tilanne ei kirjeenvaihtovuoden aikana kuitenkaan räjähtänyt lopullisesti käsiin.

Pienen maan mediat pääsevät liikkumaan vapaammin

Kirjeenvaihtajan tehtäviin kuuluu usein myös varsinaisen asemapaikan lähialueilla vierailu, ja myös Huusko matkusti tiuhaan Kairon ulkopuolelle. Sen lisäksi että hän matkusteli laajasti Egyptin sisällä, Huusko kävi Tunisiassa, Libyassa, Libanonissa, Qatarissa, Israelissa ja palestiinalaisalueilla sekä kaksi kertaa Syyriassa.

Pienestä maasta tuleminen ja verrattain tuntemattoman sanomalehden edustaminen antoivat Huuskolle toisinaan etulyöntiaseman. Esimerkiksi toimittajille vaikeaksi maaksi tunnetun Syyrian kohdalla hän päätti ottaa riskin ja mennä maahan virallista reittiä pitkin toimittajaviisumilla. Samalla kun länsimaisten jättilehtien toimintaa rajoitettiin rankasti, Huusko sai HS:n edustajana liikkua yllättävän vapaasti.  Tähän myötävaikutti luultavasti se, että Suomea ja Helsingin Sanomia ei pidetty Syyriassa poliittisesti erityisen merkittävinä.

Erityisen vahvana teemana Huuskon kertomuksista välittyy se, että ulkomaankirjeenvaihtajan työ ei ole yksilösuoritus. Avustajat, kuvaaja ja kontaktiverkosto ovat kaikki tärkeitä juttujen löytämisen ja osuvan raportoinnin kannalta. Lisäksi paikallisen toimittajan eli ”fikserin” apu on yleensä korvaamatonta. Paitsi että paikallisten kontaktiverkostojen kautta saa tietää mielenosoituksista, tapahtumista ja jutunaiheista, voi niiden kautta myös päätyä oikeaan paikkaan oikealla hetkellä.

Mikään juttu ei ole hengen arvoinen

Epävakailla alueilla työskentelevät toimittajat joutuvat välillä myös vaaratilanteisiin. Huuskon mukaan ulkomaisiin toimittajiin suhtaudutaan Lähi-idän maissa pääosin vieraanvaraisesti, mutta poikkeuksiakin löytyy. Vallankumouksen ja levottomuuksien pitkittyessä osa egyptiläisistä alkoi suhtautua vihamielisesti ulkomaisiin, myös toimittajiin.

Syyriassa hallinnon ja toimittajien välit ovat puolestaan olleet huonot keväällä 2011 alkaneen kansannousun alusta lähtien. Syyrian hallitus on sotatoimissaan osoittanut suurta piittaamattomuutta toimittajien turvallisuutta kohtaan, mikä on johtanut kuolemantapauksiinkin. Vastakohtana tälle Syyrian kapinalliset ovat alusta saakka pyrkineet ylläpitämään hyvät välit ulkomaisiin toimittajiin.

Vaaroista huolimatta toimittajana voi työskennellä kriisialueillakin. ”Turhia riskejä ei kannata ottaa”, Huusko kuitenkin muistuttaa, ”mikään uutinen ei ole hengen arvoinen”.

Teksti ja kuvat: Henri Virta