“Kirjakielessä on tällainen sääntö, jonka hallinta kaikkine poikkeuksineen on kielen osaamisen kannalta aivan olennaisen tärkeää… Vaikka puhekielessähän tämä asia tietysti menee aivan toisin.”

Jos arabian kielen opiskelija saisi euron joka kerta, kun kuulee opettajaltaan tämänsuuntaisen ohjeen, ei opintolainan ottamista tarvitsisi ajatellakaan. Arabian kielen haastavuus (ja kiehtovuus?) piileekin osittain juuri siinä, että kieli on niin voimakkaasti jakautunut kirjakieleen sekä erilaisiin puhekieliin. Suomessa erityisesti arabian puhekielten opiskeluun on hyvin vähän mahdollisuuksia.

Siksi olinkin todella iloinen kuullessani, että olin yksi niistä seitsemästä opiskelijasta, jotka valittiin vajaan kuukauden mittaiselle arabian puhekielen intensiivikurssille Jordanian pääkaupunkiin Ammaniin touko-kesäkuussa 2012. Kurssin järjestäjänä toimi Suomen Lähi-idän instituutti yhteistyössä Helsingin seudun kesäyliopiston kanssa. Varsinainen kielenopetus puolestaan tapahtui Ammanissa maineikkaassa Qasid-instituutissa, jonka asiakkaita ovat muun muassa lukuisat suurlähetystöt sekä nimekkäät yliopistot.

Toimivat kurssijärjestelyt

Kolme meistä kurssilaisista, minä mukaan luettuna, ei ollut koskaan aiemmin käynyt Lähi-idässä. Jordania on kuitenkin monella tavalla helppo maa ulkomaalaiselle. Amman on hyvin turvallinen kaupunki, joten sopeutuminen uuteen ympäristöön sujui yllättävänkin helposti.

Asiaa auttoi myös se, että kurssin käytännön järjestelyt toimivat erinomaisesti. Meille kuudelle naisopiskelijalle oli järjestetty tilava vuokra-asunto rauhallisessa lähiössä; kurssimme ainoa miespuolinen opiskelija puolestaan majoittui Lähi-idän instituutin tiloissa. Instituutti huolehti myös muun muassa lentokenttäkuljetuksista niin mennessä kuin tullessa sekä järjesti Jordanian kiinnostavimpiin matkailukohteisiin kohdistuvan viikonloppuretken, joka ainakin minulle oli koko kurssin kohokohta.

Lisäksi sekä Lähi-idän instituutin että Qasid-instituutin puoleen saattoi kääntyä arkisimmissakin pulmissa, olipa kyse sitten sopivan sanakirjan löytämisestä tai asunnon vesitankin tyhjenemisestä.

Tiivis opinto-ohjelma

Kielikurssimme oli suunniteltu hyvin intensiiviseksi. Opetusta oli viisi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa kahden eri opettajan johdolla. Lisäksi kotitehtäviin sai helposti kulumaan vähintään tunnin päivittäin.

Ryhmämme suurimpia haasteita oli se, että toiset meistä olivat opiskelleet arabiaa selvästi enemmän kuin toiset, mutta opiskelimme siitä huolimatta kaikki samassa ryhmässä. Opetus oli siis pyrittävä räätälöimään mahdollisimman hyvin kaikille sopivaksi, mikä ei aina ollut aivan helppoa.

Tärkeimmässä asiassa kuitenkin kurssilla mielestäni ehdottomasti onnistuttiin, ja se oli se, että arabiankieliset keskustelut aloitettiin jo heti kurssin alusta lähtien. Opettajat olivat hyvin kannustavia ja rohkaisivat kaikin tavoin käyttämään kieltä virheistä huolimatta. Kun tottumus arabian kielen puhumiseen ja kuunteluun lisääntyi, oli yhä helpompi avata suunsa arabiaksi myös oppituntien ulkopuolella.

Toisaalta suomalaisen koulujärjestelmän kasvatin kannattaa Qasidiin lähtiessään varautua myös tiettyihin kulttuurieroihin. Esimerkiksi sanojen ulkoa opettelulle annettiin varsin paljon painoarvoa. Myös opiskelijoiden arviointia ja ”rankkausta” alettiin etenkin kurssin loppua kohti korostaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Erittäin myönteinen puoli Qasidissa oli kuitenkin se, että opettajat pyysivät meiltä aktiivisesti palautetta oppitunneista ja olivat jatkuvasti valmiita muokkaamaan kurssiohjelmaa ja toimintatapoja toiveitamme paremmin vastaaviksi.

Kaiken kaikkiaan ainakin minä itse siis sain Ammanista paljon uutta intoa ja hyviä eväitä arabian opintojen jatkamiseen. Voinkin lämpimästi suositella tätä kurssia – myös niille, jotka eivät aiemmin ole Lähi-idässä käyneet!

Teksti: Piia Raitavuo, kuvat: Marika Bäckman, 7.8.2012

Linkkejä:

Suomen Lähi-idän instituutin sivut http://www.fime.fi/

Qasid-instituutti http://www.qasid.com/